— Koskeeko asia kruunun metsämaiden käyttöä?
— Niin, minä pyytäisin torpantekolupaa.
— Tekö? Itsellennekö? kysyi metsäherra virallisesti, miltei ankarasti.
— Itselleni ja perheelleni, vastasi toinen.
— Ahaa, kuinkas se… Olettekos siis oikein naimisissa? Minä… Jaa no, se nyt ei oikeastaan kuulu tähän virastoon…
— Kyllä minulla on vaimo ja lapsi.
— Mutta tehän olette asunut niin kauvan kaupungissa, kuinka te pyritte näille maille? huomautti metsäherra. — Metsähallitus ei tavallisesti anna torpanpaikkoja kenelle tahansa. On ollut prinsiippinä että esimerkiksi ei herrasmiehille…
— Pyydän huomauttaa, sanoi Herkko Tapio vaikeasti hilliten itsensä, että minä ainakaan en ole herrr…
— Suokaa anteeksi! kiiruhti metsäherra sanomaan peräytyvästi. — En sitä tarkoittanutkaan, vaan yleensä. Mutta katsoen itsekunkin sivistyskantaan ja elinkeinomahdollisuuksiin olette tekin — ikäänkuin — vähän eri asemassa kuin…
— Olen oman kodin puutteessa! sanoi Tapio lujasti ja hänen rinnassaan kirvelsi.