— Juu, passaakos antaa kaffia? kysäsi piika mielissään että metsäherra toisinaan saneli hänelle ruotsinkielisiä rämsyjä.
— Sopii tulla minulta ensin kysymään.
— Juu, minä tuun sitten… — Jos fosmestari nyt tekisi hyvin ja menisi aamiaiselle, toimitti piika ja lisäsi vielä: — Kuinkas fostmestari tykkejää, paistetaankos sitä kotlettia lissää Pissille ja Puntelle?
— Jaa, huomautti metsäherra lauhtuneemmin — mutta Bondelle sipulin kanssa. Onko Glory saanut pudinkinsa?
— Eihän tuo huoli! sanoi piikanen huolestuneesti. — Reta taisi olla vähän hapanta.
— Pitää hankkia tuoretta kermaa Laitisesta, määräsi metsänhoitaja ja läksi käsiään heiluttaen ruokakamariin.
Murkinoituaan salvetti rinnuksissa, ja syötettyään koiriaan noin kolmeneljäsosaa tuntia, jonka ajan kuluessa hän niiden kanssa keskusteli vilkkaasti ruotsiksi ja pani liikkeelle ainoan ranskansa, hän meni virkahuoneeseensa, istahti pulpettinsa ääreen, otti kynän varren käteensä, rapisteli juhlallisesti papereitaan ja — huokasi ääneen. Kylläpä, kylläpä oli työtä — milloin sen kaiken kerkiääkään tehdä…?
Oli hän aikonut Metsähallitukselle esittää että Rämsänrannan hoitoalueen metsänhoitajan virastoon perustettaisiin ylimääräinen sihteerin virka, parin tuhannen markan vuosipalkalla. Jos vain ylimetsänhoitajalta saisi suosituksen? Mutta sitä ei oikein… Vaan jos tosiaan onnistuisi näistäpuoleen saamaan oman sihteerin, niin kelpaisi köllöttää — se olisi samalla ikäänkuin esittelijäsihteeri. Ei tarvitseisi aina itse mieskohtaisesti antautua ikäviin resonemangeihin kaikenmoisten maankiertäjäin kanssa, antaisi esittelijäsihteerinsä ensin ottaa vastaan asiamies, valmistaa asia perinpohjin ja sitten vasta itse valmiiltaan… noin vaan… lyhyesti hyljätä tai — hyväksyäkin… joskus…
Metsäherra Berg rykäsi kaikuvasti aivankuin joku vastanimitetty senaattori ja vaipui sihteerihaaveisiinsa sytyttäen sinisavuisen sikaarin ja työntäen luotaan paperit ja kynän.
Äsch! että oli joutunutkin Rämsänrannalle asti. Eihän täällä ollut muuta kuin ikuista jätkän työtä kaikenlaisten resupekkain tautta. Äkta finntuppar!