— Joko Granroth on kauvankin odottanut?
— Ikään minä tulin.
— Minun luonani juoksee niin hemmetin paljon asiamiehiä! päivitteli metsäherra.
— He ka, kun on lauvantaipäivä, arveli Granroth varovaisesti.
Hän oli vain Granroth, Rankrutti, yksi metsäherran harvoja luottamusmiehiä rahvaan seasta — joka vähin ymmärsi "koneen päälle" ja suostui auttelemaan.
Ja he alkoivat yhdessä rassailla moottorin sisuskaluja, jota olivat tehneet sadat kerrat ennenkin.
Moottorin rassaileminen se ikäänkuin kuului sesonkiin täällä korkealla pohjoisessa.
* * * * *
Kun oli pari tiimaa rassailtu Rankrutin kanssa ja saatu moottori kuntoon, pyyhki herra Berg hikeä kirkkaalta otsaltaan ja päästi Granrothin menemään kiitoksilla, tosin mainiten että olisihan pitänyt saada kahviakin, vaan eipä ollut kiireessä muistanut Iidalle toimittaa.
— Eihän sitä nyt kahvea joka päivä vosmestarin luona, sanoi Granroth matelevasti ja meni pitkin rantaa.