Ukonpirtin isäntä iski salaperäisesti silmää.
— Hyvästi sitten! sanoi Herkko Tapio kalpeana ja alakuloisena, peräytymättömän näköisenä.
— Vie terveiset! nauroi Juntunen pahaa tarkoittamatta.
* * * * *
Herkko Tapio, selvittyään uuteen toimintaan, pani ensi työkseen metsäherran tiukalle siitä, millä perusteella tämä oli mennyt antamaan epäävän lausunnon Metsähallitukselle.
Herra Berg piti kysymystä ennenkuulumattomana hävyttömyytenä, sillä hänen mielestään ei Suomen kansa ollut kyllin kypsä tiedustellakseen virkamiestensä motiiveja eikä hän siis tahtonut ilmaista mitään. Mutta siihen sattui tulemaan nimismies Pykälä, ja ainoastaan hänen jyrkästä vaatimuksestaan selitti metsäherra Berg vihdoin katkonaisesti ja silmiään välkyttäen että hän oli lähettänyt hylkäävän lausunnon sillä perusteella että metsämaa, jolle Tapio oli pyytänyt asuntolupaa, oli kiviperäisyytensä takia soveltumatonta viljelykseen.
Metsähallitus oli muitta mutkitta uskonut konsulinsa perustelun vaatimatta asiantuntijain lisäselityksiä. Herra Berg puolestaan oli pitänyt mitä luonnollisimpana asiana että kun kerran paikallisedustaja kielsi, täytyi hallituksenkin kieltää.
Ei ollut tapahtunut että kukaan rahvaan riveistä olisi kyennyt kumoamaan metsähoitajan pätevyyttä.
Herkko Tapio näytti olevan ensimäinen, joka rohkeni yrittää horjuttaa mahtimiehen auktoriteettia.
— Ette suinkaan aijo tehdä uutta anomusta?