— Entäpä hurtanhäntää! lausui leveästi Lauronen.
— Herroiksi herrain koiratkin! määritteli Mäkeläinen.
— Kuulitteko miten sitä venskaksi vekslattiin? tutkisteli mielessään
Tauriainen.
— Ja likka kuin posliinista — perässä pimputti! huomautti Pyykkönen.
— Oli meillä savotassa sakiampi-ääninen ramakroppi! muistutti Matero.
Jätkät vetäytyivät takaisin pirttiin. Juntunen yhä syvässä hiljaisuudessa suutaroi, niska käkkyrässä ja silmät puoliverhossa alasluotuina. Mutta suu mutruili omituisesti aivankuin olisi aikonut sylkäistä eikä kuitenkaan sylkäissyt.
— Näittekö?
— Nähtiin tuo!
— Mehtähallitsijako oli?
— Mehtä…