Emäntä asettui tutkivasti ihan agronoomin parran alle ja, syrjäsilmällä vilkaisten Tapioon, kysäsi:
— Outtako työ herroja vai metänlukijoita?
— Eipä oikein kumpiakaan!
— Passanneoko sitten moata pirtissä?
— No jo tok'! tokasi agronoomi savoksi, irroittaen laukun olkapäiltään. Mutta emäntä tuli yhä hänen korvaansa kuiskuttelemaan:
— On meillä kyllä kaksii alvari vierassänkyä, vaan se kun käski petata toisen koirilleen. Se on rantunsorttinen herra.
— Hm, hm, myhähteli agronoomi naurussasuin ja astui isännän jälissä pirttiin, jossa muu talonväki niinikään oli sangen säikähtyneen näköistä.
Ruskeankiiluvasilmäinen isäntä, kun oli saanut selvän uusista vieraista, tuppasi myös tuttavallisesti kuiskuttelemaan agronoomin korvaan:
— Luulooko akranaami että se — perkuli — rupeaisi minulle antamaan, niitä leivän ranssipuita? Nähkääs kun minn' oun sen Jussi vainaan velimies ja se vosmestarin piika — tuntoohan se akranaami sen? — on sen Jussi vainaan tytär. Moaliman juorut on käynnä jotta…
Hän hiljensi ääntään. — Niin että jos niinkuin sitä lyytä… kysyi isäntä.