— Mitä hän täällä oikein kuleksii? tiedusti Herkko Tapio oikaisten selkänsä pirtin lattialle, olkien päälle.
— Templuussa on ollunna tuolla Permapuron kupeilla, selitti isäntä, vaan nyt oli jättännä vähin sijalleen, sen Eeli Kinnusen! Tähän se tulla pouhasi koirineen justiisa tiimaa ennen kuin työ tulija… Isäntä röyhtäili ja haukotteli ja sanoi omituisella nenä-äänellä: Eikö tuo reissunne sinne kirkolle, yhteen matkaan peäsette oamusella.
— Ei ole meistä hienoon seuraan!
— Vai ei! sanoi isäntä tosissaan. Kotvan kuluttua hän vinkuvalla äänellä kysäsi:
— Se taitaa olla korkeata sukkuo tämä meijän vosmestari?
— Sen saanee isäntä uskoa että korkeata se on! kuului pimeässä agronoomin karkea ääni.
— Yhtä aatelia kuin muutkin metsäherrat! sanoi Tapio.
— Hyy! hyhähti isäntä erottamatta ivaa.
13.
Pikkukaupungissa riehui sisällinen sota…