Metsänvartijat höristävät korviaan:
— Häh? ja asettuvat rintamaan. Kouhonen kopeloipi povitaskuaan, mutta empii esiinvetämästä sieltä jotakin esinettä.
— Älä höpise ukko hävyttömyyksiäsi, hän sanoo mahtipontisesti, — vaan vastaa metkuilematta, onko suojissasi semmoinen mies, joka rosvonpesiä tekee ruunun metsään?
Ukko Juntunen mittelee luihua, laihaa Kouhosta silmillään…
— Paljonko sinulle maksavat päiväpalkkaa kauniista puheistasi? hän vastaa myrkyllisesti naurahtaen.
Konsta Kouhonen karahtaa kasvoiltaan punaiseksi, kiristelee hampaitaan, sylkäsee ja komentaa:
— Astukaa miehet pirttiin!
Mutta silloin jymähtää ukko Juntusen kurikka ihan Konsta Kouhosen nenän eteen kumollaan olevan saavin pohjaa vasten ja kohottaen kurikan uudestaan, hän sanoo:
— Isännän luvatta ei hyväkään herra astu talonpojan kynnyksen yli.
Minä en päästä ja sillä selvä!
Silloin vasta metsävahdit aristuvat, perääntyvät, mutta Konsta
Kouhonen huutaa kodan takaa nyrkkiänsä heristäen: