Oliko Nirvana uskonut hänen tulevan? alotti Solmu Sortimo jotakin sanoakseen. "Vasta sitten, kun tämä oli kirjoittanut hänen sisarelleen." Miksei Nirvana ollut vastannut sähkösanomaan, jonka Solmu Sortimo jo kesällä oli lähettänyt Etelä-Venäjältä Suomeen lähtiessään? Olihan hän pyytänyt vastausta?
— Siinä oli yksi ruma sana — ei kannattanut vastata.
— Mikä se sana oli? kysyi suomalainen kummastuksissaan.
Nirvana ei sanonut muistavansa.
— Minun muistini mukaan kuului sähkösanoma näin: "Jos on välttämätöntä, poikkean luoksenne yhdeksi päiväksi. Talvella tulee enemmän aikaa."
— Niin se taisi kuulua, myönsi Nirvana.
— Mikä siinä oli pahaa? kysyi toinen.
— Sana välttämätöntä…
Solmu Sortimo ei mitään tähän sanonut. Nirvana alkoi kertoa vaiheitaan. Hän oli kesällä kolme eri kertaa käynyt rautatieasemalla salaisesti odottaen herra Karmin saapumista, jonka suhteen oli joutunut väärään käsitykseen.
Solmu Sortimoa säälitti kuulla tätä kertomusta — hän tiesi omasta kokemuksesta mitä tuo oli: turhaan odottaa rakastettunsa saapumista. Mutta hän ei sanonut enempää kuin pienen venäläisen sanan "sääli"!