— Miksi ette vastannut viimeisiin kirjeisiini, jotka syksyllä lähetin uudelta matkaltani Suomesta Etelä-Venäjälle? muisti hän samassa.
Kävi selville että se kirjeistä, jossa Solmu Sortimon osoite oli ollut, oli Venäjän postissa joutunut hukkaan.
— Rosvojen kaupunki! hymähti Suomalainen.
Mutta miksei Nirvana ollut vastannut siihenkään hänen kirjeeseensä, jonka Solmu Sortimo oli kirjoittanut taas Harkovista? Sitä ei hän kysynyt, sillä hän ymmärsi että Nirvana oli kärsinyt ja, ollen voimakas luonteeltaan, tehnyt heidän suhteestaan jonkun lujan, määrätyn päätöksen.
He kulkivat sivu venäläisen kirkon, josta kuului huikea "hospodi pamilui" ja vilahti ovesta joukko pokkuroivia ja hartaasti silmiään ristiviä talonpoikia. Solmu Sortimo käänsi puheen uskontoihin sekä antoi Nirvanan tietää ettei hän hyväksy mitään kirkkoja, ettei hän itse käy kirkossa muuten kuin uteliaisuudesta ja että hän pitää luteerilaistakin kirkkoa surkeana petoksena todellisen jumalanpalveluksen suhteen, jota voi harjoittaa vain käytännöllisessä elämässä. Se että suomalainen vapaa-ajattelija uskalsi lausua ylenkatseensa luteerilaistakin kirkkoa kohtaan, johon Nirvanakin oli kastettu, loukkasi venäläis-saksalaista naista kovasti ja hän huusi ääneen ystävälleen: "olkaa vaiti! olkaa vaiti!" niin että toinen vähän hämmästyi. Kiista kehittyi jotenkin kiivaaksi, sillä herra Karm näytti todella pitävän kunnia-asianaan antaa toisen tietää että hän nyt katsoi uskonnollisia asioita kerrassaan toisin silmin kuin viisi vuotta takaperin. Silloin oli hän ollut pelkkä lapsi. Hänen silmiään oli viimevuosina paljon aukaistu, selitti hän.
— Mutta parempi on elää umpisilmin! sanoi Nirvana.
— Totta on että se on helpompaa, mutta minä en tahdo! väitti Solmu
Sortimo.
Kiista keskeytyi, kun Nirvana samalla poikkesi myymälään sekä jäi sinne niin pitkäksi aikaa että herra Karmilta loppui maltti häntä vartoa kadulla. Jo eilisiltana olivat ystävykset kiistelleet Leo Tolstoista, josta Nirvana oli sanonut ettei kuuluisa kreivi muka tunnustanut mitään Jumalaa, mutta josta Solmu Sortimo päinvastoin oli tietänyt väittää, että se mies paremmin kuin yksikään pappi tunsi, mikä oli Jumala ja mikä ei ollut Jumala. Näin olivat nuot suuret ystävykset jo pahasti törmänneet vastakkain, ja Solmu Sortimo, palatessaan yksikseen asuntoon, kysyi itseltään: "voisiko tuo nainen minua rakastaa?" Mutta hän kuvitteli että jos Nirvana Napoleonovna olisi saanut tilaisuuden elää samankaltaisessa vapaamielisessä piirissä, missä hän itse viimeaikoina, tämä olisi häntä vielä vapaamielisempi ja ehkä vielä jyrkempi arvostelussa kaikkia valtiouskontoja vastaan…
Illan tullen olivat he taas kahden kävelyssä kulkien erään luostarin sivu, jolloin Nirvana sai aiheen kertoa lemmentarinan munkista, joka rakkautensa tähden oli luopunut ammatistaan. "Ehkäpä pappi luopui ammatistaan ainoastaan totuuden tähden!" arveli toinen, vaan ei mitään sanonut. Illan ilma oli nyt sellainen pehmeä ja säyseä; Solmu Sortimo tunsi tuon hiljaisuuden suurkaupungin räikeän humun jälkeen ja hänestä siinä oli jotakin käsittämätöntä pyhää…
Sitten palasivat he takaisin Nirvanan kotiin ja herra Karmia pyydettiin soittamaan "niinkuin ennenkin". Nirvanan kanssa istuivat he myöhäiseen yöhön asti kahdenkesken ja puhelivat paljon. Jumalatiesi mistä heillä puhetta riittikin. Solmu Sortimo kertoili ystävälleen uusista tuttavuuksistaan, joita oli tehnyt senjälkeen kun ensi kertaa oli täällä. Nirvana kyseli Solmu Sortimon omaisista. Puheltiin myös itsekasvatuksesta ja äitien suhteista lapsiinsa. Arvosteltiin nykyajan naisylioppilaita. Näissä asioissa oli heillä paljon samankaltaisia mielipiteitä.