— Mutta ajatelkaas: sisar Ifigenia on istunut yhteenperään kolme vuotta kotona kertaakaan poistumatta kotiporttia ulommaksi, — kertoi Tatjana neiti vilkkaasti.
— Senkötähden hän onkin melkein epänormaali?
— Ei sentähden…
— Minkästähden?
— Sydänsurusta…
Niin, olihan Solmu Sortimo siitä jotakin kuullut. Kaikissa tapauksissa oli se kauheata elämää. He olivat itse tehneet kotinsa vankikopperoksi. Kummallinen perhe ja kummallinen talo! Ifigenia ja Tatjana elivät kuin muhamettilaiset naiset liikkumatta minnekkään ja tahallaan antaen itsensä kuihtua.
— Minkäs ikäinen te olette, Tatjana Napoleonovna? kysäsi Solmu
Sortimo.
— Oh teitä, monsieur Karm! huudahti venakko. — Eihän semmoisia kysymyksiä sovi tehdä naisille?
Solmu Sortimo suutahti.
— Sepä nyt merkillistä, — tokasi hän, — minä tahdon yksinkertaisesti tietää, kuinka vanha te olette?