— Semmoinen ihminen, jolla on liikoja tavaroita.
Tatjana nauroi.
"Tuon naisen kanssa voi keskustelu olla hyvinkin vireää, mutta luullakseni ei koskaan mitään tärkeämpää", arvosteli itseksensä ylioppilas Karm, mielessänsä vertaillen Tatjana neitiä Nirvanaan. Ikäänkuin aavistaen toisen häntä arvioivan, alkoi Tatjana selittää että hänen laitansa oli "aivankuin Simsonin": senjälkeen kun hän kuumetaudissa maattuaan oli ollut pakoitettu leikkauttamaan runsaat hiuksensa — jotka olivat ulottuneet polviin saakka — olivat hänen voimansa hävinneet.
— Sielunko vai ruumiin? kysäsi kavaljeeri.
— Ei sielun…
— Luulen teissä sentään vieläkin olevan annoksen Simsonia! sanoi ylioppilas leikillisesti.
— Minäpä tiedän yhden suuren salaisuuden: teillä on huomisaamuna rendez-vous! lipsahutti Tatjana Napoleonovna kostoksi.
— — —
Niin todella olikin, mutta Solmu Sortimon hämmästykseksi ei kohtauksen asettajaa löytynyt silloin kun kohtaaja juhlallisena tunkeusi kaupungin suureen, hämärään puistoon.
Vasta iltapäivällä hän tapasi Nirvanan.