— 30 —
— Shto djeelatj! [Mitä tehdä!] vastasi suomalainen venäläisen pessimistin tapaan. — Rakastaa? sehän on samaa kuin uhrautua toisten hyväksi. Siinä on elämän kultainen sääntö kaikessa yksinkertaisuudessaan. Mutta minulle se on liian vaikea sääntö toteltavaksi.
Eivät siitä sen enempää puhuneet tällä kertaa.
— Monsieur Karm, tahdotteko näyttää valokuvanne, jotka teillä ihan varmasti ovat povitaskussanne? sanoi sitten Nirvana Napoleonovna.
— Kas, kas, senkin te arvaatte. Voinhan näyttää, vaikka ovatkin epäonnistuneita… en ole niissä enää näköiseni.
— Milloin viimeksi olette otattanut? tiedusti toinen, hieno veitikka silmänurkassaan.
— Suomesta lähtiessä…
— Ja luulette jo muuttuneenne? Toisin sanoen: kaunistuneenne?
— No, no… mutisi nuorimies ja työnsi naisen käteen häveliäästi punastuen ensin yhden sitten toisen ja lopuksi kolmannen valokuvan. Nirvana katseli niitä jokaista tyynesti tutkien.
— Haluaisin teiltä valokuvan, vaikka en itse voi sijaan antaa, sanoi hän.