— Miksikä ette?
— Siksi etten koskaan ole valokuvaajalla käynyt.
Silmät suurina katsahti Solmu Sortimo uhkeaan naiseen, joka ennen hänen saapumistaan oli sanonut olleensa Pietarissakin.
— Enpä olisi uskonut ettei teillä ole kuvaa itsestänne! huudahti hän.
— Mutta lupaattehan vielä valokuvautua minun vuokseni? lisäsi hän.
Nirvana Napoleonovna ei antanut vastausta.
— Soittakaa jotakin surumielistä nyt! pyysi hän sitten herra
Karmilta.
Tämä otti huilunsa, mutta selitti ettei koskaan muista ainoatakaan surumielistä säveltä, kun joku sellaista sydämmensä pohjasta pyytää.
— Soittakaa siis iloista! komensi toinen nauraen.
— Riita kahtia, — sanoi Solmu Sortimo ja alkoi puhaltaa suomalaisia kansanlauluja, joista Nirvana piti.