— Yöneilikka ja orjanruusun silmikko, — tiesi Solmu Sortimo, joka erikoisesti oli ottanut tutkiakseen sanakirjoista kasvien venäläiset nimitykset.
— Tiedättekö että siinäkin selvästi ilmenee teidän luonteenne, kun noin käytätte kukkia rinnassanne? hymyili ystävä.
— Olen aina pitänyt kukista… sopersi nuorimies.
— Te rakastatte pitää kukkia rinnassanne, — sanoi Nirvana, — ja teitä ne hyvin kaunistavatkin, mutta rakastatteko myös kukkien hoitoa ja kasvatusta?
— Ennen poikasena kastelin ryytimaata poutapäivinä.
— Ettekö ole istutellut?
— Olen joskus istuttanut puita, pihlajia… muisti Solmu Sortimo.
— Ja kaikkiko ovat juurtuneet?
— Eikös mitä — yksi kymmenestä.
He naurahtivat molemmat.