— Ja kirjoittakaa Karl Karlovitshille että olisi hyvin, hyvin hauska saada kuulla hänen elämästään siellä uudessa paikassa ja lähettäkää hänelle tämä painettu jasmiinin kukkanen!
— Kyllä, kyllä kai, — sanoi Solmu Sortimo.
— Teettehän sen, rakastettava herra Karm? ja Tatjana neiti puristi lämpimästi "välittäjän" kättä ja katsoi hilpeästi silmiin.
— Kyllä, kyllä… mutisi toinen ja läksi — —
— Minä olen unissakävelijä, lunaatikko, — puheli hän kolme päivää myöhemmin tavatessaan Nirvana Napoleonovnan.
— Voidaan parantaa, — neuvoi ystävä, — levittäkää kylmään veteen kastettu lakana vuoteenne viereen lattialle, niin heräätte ettekä pääse edemmäksi.
— En ole sellainen unissakävijä. Minä kävelen unissa sekä päivät että yöt, tälläkin hetkellä olen unikävelyllä teidän luonanne.
— Hoo, te laskette leikkiä, armollinen herra?
— Unissakävelijä olen! väitti Solmu Sortimo. — Unissa nytkin puhun ja unissa vielä näen uusia unia, unta unen sisään, unta on kaikki alusta loppuun ja milloin unestani herään, en tiedä — tokko ikinä…
Semmoiset olivat tuon Suomesta kotoisin olevan nuorenmiehen puhelut kevätkuulla vieraassa maassa, naisten seurassa.