Toiset yhä jatkoivat edestakaisin-kävelyänsä illan kuutamossa.
— Tämä Eljan katu on kaupunkimme paras katu, — selitti vapaaherratar. — Tänne vain kuukin paistaa ja tähdet vilkkuvat. Ah kuinka ihana on ilta!
Hän taittoi aidan ylitse kasvavasta syreenistä rykelmän valkoisia syreeninterttuja.
— Olen kuullut — sanoi vapaaherratar huiskuttaen syreeninterttuja ja niiden suloista tuoksua tunnustellen — että teillä siellä Helsingissä pidetään sopimattomana kunniallisille naisille olla kadulla liikkeessä illoin jälkeen kello 10. Täällä meillä sitä ei pidetä sopimattomana.
— Saapi siis naisten kanssa kävellä läpiyön… huomauttaa ylioppilas ujosti, tapaillen kankeasti venäläisiä sanoja.
— Niin, miksei, jos on mieluinen… naurahtaa vapaaherratar, joka on leski.
Kello kävi todella kahtatoista, kun he palasivat majaansa.
Hyvänsuopa emäntä ehdotti että herrat hyyryläiset — joista saksalainen, asuttuaan hänen luonaan koko talven, aikoi parin päivän perästä matkustaa pois — istahtaisivat pöydän ääreen kilvan etsimään myötätuoduista syreenintertuista viisilehtisiä kukkasia.
Alkoi hiljainen silmätyö lampun ääressä, ruokahuoneessa.
— Halloo, täss'on!