— Minä uskon että se on totuudessa kirjoitettu. Ja vaikka ruusutarhan keskellä onkin kylmä hautakivi, niin kuitenkin: minä olen kiitollinen että yksi ihminen on minuakin edes paperilla rakastanut!
Hän lausui suruvoittoisesti sanat "paperilla rakastanut".
Mutta Solmu Sortimon selitykset eivät tähän loppuneet. Hän ei saanut sielunrauhaa ennenkuin oli laatinut kymmenkunnan arkkia käsittävän sielullisen selonteon siitä kummallisesta "syystä", jota toinen oli tahtonut välttämättä tietää ja jonka hän näihin asti oli naisilta huolellisesti salannut. Sen kirjoittaminen vieraalla kielellä vei häneltä viikonpäivän ajan.
* * * * *
Tämä tunnustus oli hyvin pitkä ja asiallinen, avomielinen ja sydämmestä lähtenyt. Kirjoittaja tunsi siihen vuodattavansa olemuksensa kaikkein vakavimman ja ehkä tärkeimmän osan.
Solmu Sortimo lähetti itse tutkistelmansa ystävälleen myöhään eräänä lauvantai-iltana, synkkien, lämpimien, pilvien peittäessä varjoon ihanan elokuun kuutamon. Seuraavana päivänä, sunnuntaina, meni hän sitten Eidmannien luo, kutsuttuna sinne aamiaiselle.
Ensimmäisenä kohtasi hän Nirvanan. Hän koetti tutkia ystävättären kasvoista, mitä tämä oli tuntenut ja mitä ajatellut hänestä luettuaan hänen tunnustuksensa? Ei mitään hän huomannut! Ainoastaan sen hän oli keksivinään että kaikki, mitä ystävätär nyt puhui, irtausi ikäänkuin väkinäisesti hänen sielustaan. Hänen oma puheensa oli myös hätäistä ja usein hän vaikeni tai vastasi kuivakiskoisesti ja tylysti. Aamiaisesta ei hän paljoa maistellut — ei ollut nälkä. Mentiin sitten puutarhaan syömään omenia puista, jotka jo houkuttelevina punoittivat. Siellä tuli keskustelun alaiseksi yhteinen valokuvaajalle meno, josta joskus ennenkin oli puhetta ollut. Herra Karm teki nimikortilleen luettelon henkilöistä, jotka hänen mielestään saisivat tulla yhteiskuvaan, jolla oli oleva joku erikoinen merkitys. Siinä olivat kaikki muut paitsi Olinkka neiti. Molemmat sisaret huudahtivat yhtaikaa:
— Monsieur Karm, mitä tämä merkitsee? Tahallanneko olette jättänyt hänet mainitsematta?
Solmu Sortimo tunnusti sen tehneensä tahallaan. — Se on minun ehdotukseni, — sanoi hän. — Te tehkää kuten haluatte.
— Monsieur Karm, sanoi Nirvana nuhtelevalla äänellä. Miksi ette häntä tahdo mukaan? mitä hän teille on tehnyt?