Sinä kävit minun kammiossani, ah Nirvana, ja olet pyhittänyt minun nuorenmiehen-huoneeni! Sinä katselit kaikki minun kuvani ja kyselit, keitä ne olivat. Mutta en Sinulle näyttänyt sitä kuvaa, joka sydämmessäni piilee. Sinä ihmeellinen, olet käynnilläsi tuulahuttanut minun matalan majani korkealakiseksi temppeliksi!
* * * * *
Ah, unta, unta olen taas Sinusta nähnyt, rakkahin, sellaista unta että Sinä olit minun isänmaassani. Me olimme seisovinamme Imatran rannalla ja hopeaiset aallot loiskivat hurjanhilpeästi allamme ja linnut lauloivat ja oli kevät kirkas ja me olimme kahden. Silloin näin minä sinut, oi Nirvana, kuni väkevässä virrassa kylpijän, sellaisena kuin Jumala sinut oli luonut! Minä näin Sinut ja vapisin! Sinä olit puhdas ja pyhä ja valkoinen kuin joutsen ja Sinun rintasi kummut olivat suloisemmat nähdä kuin taivaallinen autuus, ja pelastuksen uho niistä huokui… Oi Nirvana, Sinä olit unessakin puhdas, mutta minä, minä en sitä untani kestänyt, vaan heräsin huikaisevaan huumeeseen ja luulin hulluksi tulevani… sillä minä en ole koskaan — kuuletko: en koskaan — Pyhä, pyhä on minulle naisen lempi ja naisen ruumis minulle pyhä, pyhä on minulle se suudelma, jonka Jumala on ihmiselle opettanut, vaan jota minä, kokematon, en tunne.
* * * * *
Näin kirjoittaa Nirvana, minun kuningattareni: "Miksi Sinä, Solmu Sortimo, olet niin kummallinen? Kun minä Sinun kanssasi kävelen, niin Sinä olet minulle kylmä ja epäkohtelias ja usein minä palaan retkiltämme pettyneenä ja haavoitettuna, enkä voi muistaa yhtään sanaa, mikä minua hyväileisi. Ja silloin ei minulla ole muuta neuvoa kuin turvautua Sinun kirjeisiisi, Sinun kultaisiin sanoihisi paperilla ja niistä ammentaa lohdutusta! Kaksi kesäistä päivää minä Sinun kanssasi onnellinen olin ja tunsin että Sinä kuuluit yksinomaa minulle, ja minä olin ylen onnellinen koko olemuksessani että Sinä olit niin hyvä ja suloinen! Mutta sitten Sinä muutuit käytöksessäsi ja minä tulin onnettomaksi ja aloin ajatella kaikkea uudestaan. Sinä Solmu Sortimo, haluat omistaa elävän patsaan, joka Sinua tottelee ja joskus Sinulle antaa hyvän neuvon ja murheen hetkenä Sinua auttaa, mutta oman sydämen halajoimisesta — ei hiiskaustakaan! Ja vielä Sinä Solmu Sortimo viskaat minulle lapsellisenyksinkertaisen kysymyksen: missä määrin minä Sinua muka rakastan? Niin tiedä siis että kaikki nyt on epätoivoa ja että minä en Sinua ollenkaan ymmärrä!"
* * * * *
"Ja näin vastaa hän, jalon Nirvanan huono ritari: Olen syvästi syyllinen edessäsi, armas! Minä unhoitan usein että olen naisen seurassa, kun olen Sinun seurassasi. Minä vihaan kohteliaisuutta siksi että se minusta näyttää tappavan todellisen ihmisen ja nostavan kunniaan apinan. Mutta en minä vihaa helliä sanoja, vaikka ne minussa niin lujasti istuvat. Tuhansittain lempeitä lausumia on leikkinyt huulillani, mutta raaka ujous on ne alati vanginnut ja vain paperin päällä olen kehdannut itseni paljastaa. Miksi minä tällainen olen: likeltä paha, mutta kaukaa hyvä — likeltä katkera, kaukaa suloinen, sitä on minun turha selittää? Tuhansista vaikuttimista se riippuu. Voisi ehkä olla päinvastoinkin… Mutta sano minulle, Nirvana, olitko sinä kokonaan onnellinen noina kahtenakaan päivänä, joista puhut? Etkö sinä kaivannut mitään enempää, mitään lämpöisempää, mitään autuaallisempaa, mitään tyydyttävämpää? Etkö sinä Nirvana olekkaan koskaan haaveillut jumalien kultaista juomamaljaa ja nektaria, josta runoilijat laulavat! Sano: etkö?…"
* * * * *
"Lemmi mua, oi lemmi mua!
Sua vailla mailm' on armoton,
Sua vailla päivyt valoton,
Sua vailla sielu sortuvi
Ja sydän kuoloon murtuvi,
Sun kanssas sydän autuas —
Lemmi siis, ah lemmi mua!"
Sellaisena sinua lemmin, Nirvana, jollaisena istut kotonasi vaaleansinisessä kesäpuvussasi — jossa Sinut ensi kerran näin, silloin kun lemmenkipinä sielussani virisi — sellaisena Sinua lemmin, kun Sinä istut työhösi kiintyneenä, uhkeasta ulkomuodostasi itse vähintäkään tietämättä. Taikka sellaisena Sinua lemmin, kun istut siinä tummassa puvussasi, joka ei Sinun jumalaisen kaunista vartaloasi salaa… sellaisena Sinua rakastan, kun istut vapaana ja miettiväisenä ja kirkasotsaisena ja tervejärkisenä ja lempeästi katselet ympärillesi ja olet kaikkien ystävä ja kaikkien yläpuolella…