Kaksi lyhyttä sanaa vain, mutta ne merkitsevät paljon — oi! ne merkitsevät melkein kaikkea tärkeintä…
Nirvana tulee esiin koivikon takaa ja ystävykset katsovat toisiaan silmästä silmään. Mutta joki on heidän välillään — ja tulva yhä paisuu. Lemmen valtava, pyhä ja peloittava kymi on heidän välillään!
Ja taas lennähtää lippu virtaan ja se on tälläkertaa tulenkeltainen lippu. Nirvana lukee kummalliset sanat:
"Onko Sinulla, rakkakin, milloinkaan polttavia himoja, onko Sinulla milloinkaan taisteluita himojen kanssa?"
Nainen miettii hetkisen — ja sanoo: "En ymmärrä häntä oikein". Mutta sitten viskaa hän valkoisen lipun virtaan, josta Solmu Sortimo sen onkii ja lukee vastauksen:
"Minun haaveeni ovat aina puhtaat ja ylevät ja ihanat"…
Ja niin lennähtää lippu lipun perästä lemmen väkevään virtaan, joka milloin antaa, milloin nielee kuljetettavansa. Kaikki mitä auringon ja maan välillä väikkyy inhimillistä haavetta, kaikki niissä lipuissa pohditaan ja tulisessa kiireessä tunnustellaan.
Tuossa lennähtää jo yhdestoista lippu Solmu Sortimon kädestä:
"Luuletko että meistä voisi tulla onnellinen aviopari? Vaan jos onnettomuus koituisi, kummankohan puolelta se alkaisi? Tai mikä erityisesti voisi olla siihen syynä?"
Jalo Nirvana vastaa: