Kahden päivän perästä kertovat muut lämpömittarin — minä en siihen ilkeä katsoa — näyttävän yhdeksän astetta pakkasta ja minäkin vasten tahtoani olen huomannut, että ilma on sees ja tuuli tyyntynyt.
Ja toisen yön perästä aamun valjetessa tapaan itseni luistimillani kiitämässä lahden vihreänhohtavaa iljankopintaa.
Järvi on jäässä, lunta on maassa — talvi on tullut!
Saattajan salaisuus
Oli synkkä marraskuun yö, maa oli sateesta märkä ja ilma tuulinen. He… palasivat "soitannollisen seuran" illanvietosta Alppilasta, vastoin pääkaupunkilaisten tapaa jalkaisin. Olivat tulleet jo Kaisaniemelle asti, jossa oli niin pimeää että vaivoin sen käytävällä pysyivät. Puiston korkeat puut humisivat kolkosti molemmin puolin tietä…
— Mutta olenpas minä koko kohtelias saattaja, kun en hevosta teille tilannut! virkkoi toinen kävelijöistä, niin kutsuttu "nuori säveltäjä" nuoren naishenkilön puoleen kääntyen.
— Älkää puhuko… minä pidän niin äärettömästi kävelystä, vastasi tyttö iloisella äänellä.
— Pidättekö? Sepä hauskaa… mehän olemme sitten aivan samanluontoiset. Minä näet myös aivan intohimoisesti rakastan jalkaisin-kulkua — varsinkin näin yöllä… illanvieton jälkeen. Jollen silloin saisi kävellä, niin tukehtuisin.
Tyttö ei tähän enää mitään sanonut. He hiljensivät kuin yhteisestä sopimuksesta siihen saakka ripeää käyntiänsä, hengittäen täysin keuhkoin öistä ilmaa.
— Kuulkaas, eikö teitä sentään hiukan kammota tämä puiden tohina yön pimeydessä, hyvä neiti?