— Menkää tiehenne! Muuten kutsumme poliisin…
— Oletteko löytäneet av…?, sai saattaja huudetuksi, mutta samalla kuului ikkuna, joka oli avattu, kovasti tärähtäen tupsahtavan kiinni.
Turha oli enää kolkuttaa. Heitä nähtävästi luultiin juopuneiksi yökulkijoiksi.
— Meillä ei ole muuta neuvoa kuin palata tyhjin toimin kaupunkiin, sanoi saattaja, koettaen tehdä äänensä niin rauhalliseksi kuin mahdollista.
— Mutta minnekkä minä nyt joudun, kun en pääse sisään kortteeriini? kysyi tyttö luonnollisuudella, jossa vielä oli enemmän kummastusta kuin oikeaa hätääntymistä.
— Hotelliin, Kämppiin yöksi, neiti hyvä!
— Ei, ei! — kuulkaa, en minä…
— Miksikäs ei? Mikäs auttaa?
— En minä Kämppiin, en vaikka mikä…
— No johonkin muuhun hienoon hotelliin sitten: Seurahuoneelle,
Kleihneen, Patriaan, Kalevaan… onhan niitä.