Nämät viimeiset sanat huudettiin kuiskaamalla ovessa kun jo aika hamppua olin menossa alas paraatiportaita. Vasta alas kadulle päästyä herkesi sanatulva minua saartamasta ja silloin vasta sain suunvuoron huutaakseni hyvästit neiti Kanalinille, joka yhä seisoi ylhäällä portaitten päässä ja kotkotti kuin kana. Kuulin oven kopsahtavan kiinni takanani ja sitte vihdoinkin oli kaikki hiljaista…
Vedin rintani täydeltä pakkasta talvi-ilmaa keuhkoihini, puhalsin sieramistani jotain ummehtunutta "kanamaista" ja tapaillen rutistunutta sanomalehteä taskustani riensin kiireesti pois Kaalikadulta — uutta, jos mahdollista mieluisempaa asuntoa itselleni etsimään.
(1896)
Kirottu Helsinki!
Ei tule talvea Helsingissä — yhä suhuuttaa vain sitä samaa, sitä ijänikuista — sitä siansilmistä, sumuista, pimeätä, vesivellistä syksyä…
Jos pikkusen pyräyttää — kohta taas sulaksi hyräyttää; jos pakastaa — niin lakastaa; jos kannella ulapat peittää — pian tuuli sen rikki taas heittää. Ikuinen valehtelija ja varas tämä talvi…
Raskaaksi painaa mielen terveellä ihmisellä, saati sitten sairaalla. Koettelee, koettelee se kärsivällisyyttä kipeässä sielussa, joka vapautuksen hetkeä vartoo…
Luulin jo marraskuulla meren menevän jäähän, luulin edes jouluaamuna kulkusen helähtävän hangella: — ei mennyt meri jäähän marraskuulla, ei helähtänyt kulkunen hangella jouluaamuna, ei ole täällä lumia maassa toki tammikuun lopullakaan. Yhä vain kärryillä kolistellaan ja virattomina viruvat sukset…
Kuuluu pakkanen paleltaneen ihmisiä aina Pariisissa, kuulutaan olleen lumipallosilla siellä vanhassa Roomassa, kuuluu raivonneen lumimyrskyjä Välimeren maissa — vaan meillä täällä pohjolassa? — meillä täällä ei tule talvesta tänä vuonna sen tuhannen tuppuraista tolkkua! Mikä ne tuiskut sinne etelään on siirtänytkin kaikki: lieneekö emo maapallo napasuonensa mitenkuten nyrjähyttänyt! Se Andréeko vai mikä…? kysyn ja kummeksin…
Surkea olet sinä Suomeni suurkaupunki uuden vuosisadan nousussa! Joka-ikinen paljas katukivesi minua ihan iljettää. Niinkuin limaskaista lattiaa poljen pitkin esplanaadia: "lätshis! läiskis!" — pahasti livettää lätistävä jalka… Saastainen, syvä sylkylaatikkohan tämä onkin koko komea pääkaupunki.