— Mene tiedä teidän rakastavaisten salahetteitä — kyllä me ne tunnemme! vastaan minä verevätä veljeäni, joka näyttää tavallista onnellisemmalta. Ja Pekkakin iskee silmää veitikkamaisesti Matille, vallan hyvin oivaltaen minkä herttaisen hetteen ääressä jälelle jääneet olivat vilvoitelleet. Kristillisen seurakunnan pappina oli hän näet jo paljon raamatuita tutkinut, mutta ei voinut suuteloa suureksikaan synniksi väittää.
— Lekoo! huusi Matti pyöränsä selkään hypäten ja niin sitä taas lähdettiin.
Sangille saavuttua hyökkäsin minä suoraan maitokamariin, emäntä kintereilläni.
— Saako ottaa paraimman pytyn?
— Ka ottakaa häntä…
— Ja kuusi lusikkaa hyvä emäntä ja leiväntapaista!
Mutta heti!
— Herra jes! hätääntyi emäntä. Niinkö kiire se nyt vierailla…
Ja hän lähti könttäsemään yli pihan niin että kintut vilkkui, niinkuin sanotaan.
— Ei tämä piisaa, saako hakea lisää?