Puoliväliin oli siis nyt päästy ja Elina oli jaksanut seurata mukana. Mutta tässä tulikin loppu, ja Elina pantiin polkupyörineen kyytikärryihin, sillä edessä oli kahden peninkulman taival. Kolmeen osaan hajaantui nyt joukkomme. Yksi sai tehtäväkseen rientää Puolangan kirkolle ostamaan kauppiaasta "jotakin suuhun pantavaa" — sillä kaupungista ostettuja makeisia vallitsi seuran mielestä liian itsevaltiaasta Matti. Ilta oli jo pitkälle kulunut ja oli vaarassa, ehtisikkö parhaallakaan ajolla kauppiaaseen ennen ihmisten maatamenoa. Tähän tärkeään lähetystöön kuuluivat Pekka ja allekirjoittanut.
Oli se kyytiä! Kilometripylväät näyttivät vilisevän kuin aidan seipäät ja säikähtäneenä loikkasi jänis tien poikki. Tie oli tasaista, vaikka ei sileää, mäkiä ei tällä taipaleella vielä ole sanottavia. Niin mennä huristettiin äänettöminä toista penikulmaa yhdessä. Mutta silloin aloin minä väsyä, uskoin Pekan yksin hoidettavaksi tärkeän asiamme ja jäin hiljakseen ajelemaan jälkeen. Taivas oli pilvessä, ilta tuntui alakuloiselta. Vai tuliko se ehkä väsymyksestä? Istuin kivelle maantien viereen polkupyörääni nojaten. Syvä hiljaisuus vallitsi ympärilläni. Erämaa!…
Jokelan kestikievarihuoneeseen astuessani tapasin valmiiksi katetun pöydän. Sanottiin jonkun maanmittarin olevan yötä viereisessä huoneessa. Mutta pöytä oli koskematon ja se seikka minua heti säälitti. Olin juuri jonkunlaisen rusinavellin syönnissä, kun Matti, Nilla ja Esko hyökkäävät sisään:
— Täälläkö sinä ootkin?… Missä Pekka?
— Pekka on pyyhkäissyt pyhälle asialleen.
— Mutta mitä ihmeen ruokia sinä täällä syöt?
— Löysin sparttalaista soppaa pöydästä, se maistuu herrasruualle… tunnen tästä saavani uusia voimia! He nauravat syönnilleni ja jäävät Elinaa odottamaan samalla kun minä saan toimekseni nyt "uusin voimin" rientää seuraavaan kestikievariin vuoteita tilaamaan. Sinne ei olekkaan kuin kymmenkunnan kilometrin matka.
Kilometrin poljettuani näen ihmeekseni Pekan ajavan täyttä vauhtia vastaani.
— Mitä sinä hulluttelet? huudan hänelle.
— Minä menen Jokelaan syömään — vielähän sinnekkin kerkiää.