Esitystä vastusti Suorsan-aution pitkäkoipinen jänis (Hannes Sorsén): "Kyllin varovaisia on oltu jo ennestäänkin", väitti hän. "Mutta vika on siinä, että me jänikset ylimalkaan otamme liian lyhviä harppauksia silloin kun koira meitä ajaa. Meidän on rupeaminen harjoittelemaan pituushyppyjä; silloin haihdutamme vainolaisen pian jäljiltämme."
"Ei hypyt eikä loikkaukset meitä auta!" sanoi Jänismäen haltija-jänis, — "vaan koko onnettomuus riippuu siitä että me olemme liian herkät pinkasemaan esiin piiloistamme ja siten antamaan verekset jälkemme, aina kun kuulemme koiran haukahtelevan metsässä tai nuuskivan vieressämme. Meidän pitäisi kylmäverisemmin tämä asia vastaanottaa ja istua lujasti paikoillamme, vaikka koiran häntä korviamme hiipaiseisi. Minä vakuutan teille ettei Pappilan Jalo niinkään helposti meitä keksi, jos näin teemme."
Tätä keinoa pitivät monet uhkarohkeana ja poikamaisena huimapäisyytenä eikä ehdotus paljoakaan kannatusta saavuttanut.
Neljäs puhuja (naisjänis Johanna) ehdotti lähetystön lähettämistä herra papin luo evästyksellä, että koira kytkettäisiin rautaisilla kahleilla.
Tähän tiesi viides jänis, joka asui Pappilan saunan takana, huomauttaa, että nuoriherra kyllä pitikin Jaloa kahleissa, mutta että ruustinna aina säälistä päästi koiran irti, ja silloin tämä aina luikki metsään. Hän puolestaan ehdotti että kaikki jänikset joukossa muuttaisivat pois näiltä seuduilta ja painuisivat syvemmälle sydänmaihin.
"Mutta isänmaa? Mutta isänmaa?" kuului joukosta.
Ei tämäkään ehdotus siis saavuttanut yhteistä hyväksymistä.
"Jos rukoileisimme Jumalaa, että hän kääntäisi Pappilan Jalon sydämmen?" ehdotti kuudes, sangen lihava ja sangen jumalinen jänis, joka asusti Raivion niityllä, pappilan takamailla, sekä eli kirkon-isännöitsijän laihoista.
Mutta muut jänikset pudistivat katkerasti hymähtäen päitään tälle heidän mielestään peräti epäkäytännölliselle esitykselle.
Näin ehdotteli yksi yhtä, toinen toista keinoa, mutta kokous ei näyttänyt voivan tulla mihinkään yksimieliseen päätökseen, mitä oli tehtävä, ja sihteerijänis nuoli hermostuneesti käpälätään.