— No olisikohan se nyt minulle niin kovin vaarallista ollut!
— Ei setä, sitähän minä juuri päinvastoin sanoinkin että minä pelkään terveytesi siitä jollakin tavalla kärsivän, kun olet niin äkkiä luopunut tuosta alkohoolin nauttimisesta.
— Mitä sinä nyt puhut, poika? lausui ukko kummastuneena. — Sinä, joka itse olet absolutisti ja aijot lääkäriksi! Vai oletko enää absolutisti?
— Olen kyllä, setä, mutta…
— Mutta mitä? keskeytti ukko. — Eikö juuri se teidän nykyinen viisas mailmanne ole saanut todistetuksi että väkijuoma, niinkuin Aamoskin ja kaikki muut sanovat, on kauheata myrkkyä ihmisruumiille?
Sisarenpoika ei heti vastannut. Häntä oli huvittanut setänsä täydellinen hämmästys.
Sitten hän kuin puoleksi itsekseen levollisesti vastaili:
— Paljonhan se tiede nykyään on todistanut, mutta niitä näyttää olevan asioita, joista tieteen todisteetkin, kuinka teräviä tahansa ne ovat, tylsistyneinä kimmahtavat takaisin. Tietysti minä pääasiassa olen vakuutettu lääketieteen tuloksista, mikäli koskee väkijuomien vaikutusta. Ja myönnän täydellisesti että väkijuoma itsessään vaikuttaa aina jollakin tavalla turmiollisesti ihmisen ruumiiseen. Mutta yhtä seikkaa minä en myönnä tai ainakin sitä epäilen. Ja se on tämä: vaikuttaako väkijuoma poikkeuksetta turmiollisesti ihmisen sielu-ruumiiseen? Sillä vaikkapa alkohooli nyt alati pyrkii pahentamaan ruumista, mutta samalla vaikuttaa sieluunkin ja vaikuttaa siihen niin elonvoimaisesti etteivät nämät kaksi vaikutusta mene ainoastaan tasan, vaan vieläpä tuo parempi vaikutus käy yli tuon pahan — niin: jos yhdistetty sieluja lääketiede voi tällaisiakin tapauksia elävästä elämästä esilletuoda, yhden ainoankaan esimerkin, silloin ei alkohooli vielä ole ehdottomasti kirottu yhteiskunnan hylkylapsi!…
— Mitäs esitelmiä se Orpo täällä pitää? kysyi samalla Sissi, rovastin nuorempi tytär, kulkien palavasta punoittavin poskin kiireesti salin läpi ruokahuoneen puolelle. Hän oli ollut nisuja leipomassa pirtissä…
Orpo ei vastannut mitään serkkunsa kysymykseen, keinui vaan hiljaa keinutuolissa ja katseli miettiväisesti eteensä. Keskustelu oli katkennut, mutta Sissin kadottua kysyi rovasti, joka istui liikkumattomana toisessa keinutuolissa: