— Mitä sinä sitten oikeastaan arvelet tästä minun "lakostani"?
— Minä arvelen että sedän raittiussitoumus voi tuottaa turmiollisia seurauksia sedälle itselleen. Sinä, setä, olet jo vanha mies. Yli neljäkymmentä vuotta olet säännöllisesti nauttinut alkohoolia. Tottumus on mennyt aivan veriisi… Älä luule että minä olen sitä uskoa ettei juurtunuttakin tapaa voi vahingotta irtireväistä — varsinkin jos tyhjän paikan sijalle pannaan jotakin täytteeksi, mutta jos tämä sinun tapasi ei ole ollutkaan mikään turmiota tuottava, jos meillä tässä nyt onkin juuri tuollainen poikkeustapaus, josta äsken puhuin… Setä! Se seura, se mielentila, se tunne… niin, varsinkin se mielentila, jossa totilasisi ääressä olet ollut — ehkäpä juuri se on muodostunut sinun tärkeimmäksi elinvoimaksesi täällä maalla? "Humööri", kuule setä, se on sentään taikavoima yli kaiken turmelevankin tässä mailmassa!
Orpo katseli setäänsä, etsien hänen katsettansa. Vanhus oli luonut silmänsä alas ja näytti ikäänkuin hiljaa riitelevän jotakin kovaa vastaan, joka ei mitenkään tahtonut sulaa. Varovaisesti virkkoi hän sitten:
— Niin, kyllä minä olen siitä fyysillisesti kärsinyt — jo nytkin… Se on tuntunut niin pahalta… Minä olen kuin heikontunut… ruvennut enemmän tuntemaan vanhuuden avuttomuutta… Mutta ne on ehkä nämät surutkin…
Sisarenpoika iloitsi sydämmessänsä että oli saanut vihdoinkin sedältään urkituksi, mitä oli hänessä jo kauvan luullut näkevänsä.
— Mutta setä, samat suruthan sinulla ovat olleet jo ennenkin, sanoi hän sitten, — ja sinä olet ne onnellisesti kestänyt. Nyt sinä niitä joka päivä muistat ja haudot. Ennen ne sinua eivät ole haitaksi asti raskauttaneet. Mikä siihen on syynä?…
Vastausta odottamatta jatkoi hän:
— Eikö olisi parasta, koska asia nyt on tätä laatua, että silloin tällöin vielä joisit lasillisen entistä hyvääsi?
— Mutta lupaus? sitoumus kaikkien kuullen? sanoi ukko alakuloisesti.
— Niin, niin, minä ymmärrän, lausui sisarenpoika, yhtä alakuloisesti. — Miksikä sinun, setä, pitikin kaikista jyrkimmässä muodossa tuo lupaus tehdä? Olisit vain julistanut ettet tästä lähtien väkeviä tarjoo, kun vieraita on pappilassa etkä niitä itse muidenkaan luona käydessäsi nauti, mutta että mikä sinun yksityistä kotielämääsi koskee, niin se on sinun oma asiasi?