Varsinainen, järjestetty porourheilu meidän seuduillamme on siis verrattain nuori ilmiö. Mutta semmoisena kuin se jo muutamien vuosien kehityksessä esiintyy — ja jos varomme sitä herrastumasta tai miten sanoisin pelkäksi joutilasten huvitteluksi muodostumasta — osoittaa se paljon ilahduttavaa ja vilkastuttavaa muuten yksitoikkoisissa oloissamme. Juuri se seikka että poro näillä lumisilla, harvastiasutuilla takamailla on ainoa mahdollinen pikavälittäjä kahden kaukopisteen välillä, tekee porourheilun luonnolliseksi ja arvokkaaksi asiaksi, johon on syytä kohdistaa huomiota enemmän kuin tähän asti on tapahtunut.
"Poro-barbaria" voitanee kehittää "poro-kulttuuriksi".
(25/1 1912.)
Pororetki Vienan Karjalaan.
(Pikakuvia v:lta 1910.)
I.
— Elkää veikkoset lähtekö!
— Lähdemme — uhallakin.
— Mutta ne vangitsevat teidät? Vievät Siperiaan?
— Viekööt!