— Tshitival!
Se oli suomeksi niin paljon kuin: "Ah elkää kyselkö enää!"
Mutta minä, kerran makuun päästyäni, viskasin viimeisen kysymykseni:
— Mitäs pidätte Leo Tolstoista?
Pappi ei häpsähtänyt. Puhalsi vain paperossin savua partansa sisään ja lausui rauhallisesti:
— Sangen järkevä mies — otshen umnii. Ja hän olisi aivan maanmainio kirjailija, jollei parjaisi kirkkoa.
Rohkenin sanoa pari sanaa suuren kirkonvihollisen puolustukseksi.
Pappi nyökkäsi päällään, jonka ympäri hiukset ikäänkuin surullisina riippuivat.
— Oh daa! hän huoahti ja sitten ei enempää puhuttu venäläisistä klassikoista.
Pyysin luvan saada käydä tutustumassa uuteen venäläiseen kansakouluun, joka sijaitsi noin kolmen kivenheiton päässä papin asunnosta. Pappi myönsi ystävällisesti ja sangen veljellisesti me erkanimme hyvästellessä kehoittaen vastakin käymään toistemme luona.