Järven jää, ulappa uljas… hop hop ja hei hei! riipase nyt rikeneen, oi luomus Jumalan! Ilahduta takatalvista mieltäni, riemastuta yksinäistä sydäntäni sydänmailla! Näin on hyvä, näinpä hyvä olla ja eleä. Täys laukka siis! Tierat sinkoilevat silmilleni, iskevät iloisesti ylioppilaslakkani kultaista lyyryä vasten ja solahtavat sulaen turkkini avoimeen kaulukseen. Hauskaa vappua!
Kuka välittää siitä että Apollon poika ajaa karahuttaa ypöyksikseen pitkin salojärven hyistä pintaa? Nythän on "mokraattien aika", "rakutaattorien" vuosisata. Herrat prrr…
"Ei muuta johtajaa, ei luojaa
kuin kansa kaikkivaltias —"
Bravo! Bis! Dacapo! Mutta mustalainen, joka Puolangalla asuu, sanoisi: Haidjaa! Hiiteen kaikki unelmat.
Pääasia on se että nyt on vappu ja että minä tässä ajan porolla — ylioppilaslakki päässä. Se on faktum, jota ei sovi tyhjäksi tehdä.
Paholainenko puhuu pommeista rauhan korvessa? Tietysti olemme vallankumouksellisia kaikki, me nuoret poromiehet, mutta hulluko pommeja heittää? Ei täällä ole muita pommeja kuin ne, jotka poron kavioista pompahtelevat vasten ajajan kasvoja. Niihin me tyytykäämme. "Ei muuta johtajaa, ei lumenluojaa kuin peura virma valtias!"
Seis, hepo harmaja! Kuka se tuolla törmällä laulaa, ken petäjikössä soittelee? Kuunnelkaamme! Huutavan ääni korvessa — varis. Kuraa! kuraa! kuraa!
Ja minä väitän vielä kerran että seis, hallava orit, ja hauskaa vappua neitosille!
Talviretki Näljängälle.
Kotiseutukuvauksia vuodelta 1911.