Toiseksi: siksi kai että sillä ajaminen on sellaista uhkarohkeaa seikkailurikasta, joka vaikuttaa viehättävästi ihmisen hermostoon.

Kolmanneksi: siksi kai että poro koko olemukseltaan on vastakohta muille kotieläimille nopealiikkeisyytensä, äkkikäänteisyytensä, kimmoavaisuutensa ja elohopean kaltaisen herkkyytensä suhteen.

Ja neljänneksi: siksi että poron hoitaminen, verrattuna kaikkien muiden ajokkaiden vaalintaan, on niin helppoa ja yksinkertaista: poroa kun ei koskaan tarvitse juottaa, ei koskaan harjata tai puhdistaa, ei koskaan kengittää, ei koskaan loimella peittää, ei koskaan suojata talliin. Jos sen päästää irti metsään ja jos se on kyllin kesy antautuakseen kiinni kutsuttaessa, niin ei sitä tarvitse edes syöttää.

Näihin ominaisuuksiinsa katsoen on poro todella ihanteellinen ajoeläin.

Vikoja sillä silti on silläkin, täydellinen se ei ole sekään, mutta sen pienet viat me annamme Pohjolan suurelle luojalle — anteeksi.

Tuhatverroin ennemmin ajamme petralla kuin aasintammalla! Kolminkerroin mieluummin istuudumme kipperään poronpulkkaan kuin kyytihevosen pitkään reslaan!

Ja kuinka ihmeellistä tosiaan: ken kerran on istunut poronpulkkaan Pohjolassa — kun kuun sirppi pakkasessa heläjää ja Kalevan miekka välkkyy pään päällä tai aurinko kultaisena tikarina pistää aamu-usvan läpi — hän istuu toisenkin kerran, henkensä uhallakin hän istuu! Ja ken kolme vuotta lie urheillut porolla, vaikkapa olisi kolme kylkiluuta katkaissut, hän tahtoo urheilla kolmekymmentä vuotta — ja jos kohtalo hänet siirtää etelään, niin porourheilua hän verisesti kaipaa.

Revontulten salaperäinen roihunta Pohjan vilutaivaalla! — kuinka satumaisesti sointuukaan tuollainen luonto porolla ajeluun! Siellä ylhäällä, kaukana ja korkealla, leiskahtelee, loimahtelee, lentää, laukkaa, kieppuu ja puskee — siellä on myös ikäänkuin käkkyräsarvipäitä tuulenhalkaisijoineen ja veräjänpieliin räiskähteleviä pulkkia — Lapin muinaiset seitajumalat hurjastelevat peuroilla ja antavat meille salaisia merkkejä…

Mitä kaikkea mielikuvitus keksiikään porolla ajellessa! Sen tuhansia tunnelmia ei ole helppo kertoa — ne voi vain kokea.

Milloin hiljainen riemu täyttää sydämemme, milloin aavistamaton alakuloisuus verhoaa mielemme, milloin hurja, elämän repäisevä ilo ja saavutuksen toivo syöksähtää sieluumme — kun ajamme porolla.