— Ei oo nyt suksenlatuakaan, sanoo emäntä ja hänen yksinkertaisten sanojensa takana kuuluu ikäänkun salainen huokaus.
— Mistä emäntä on kotoisin?
— Minä oon tuolta Syrjävaarasta.
— Siellähän minä juuri olin yötä…
— Vai siellä…
Hän ei sano sen enempää. Ei ole mitään kysymistä. Ja kuitenkin…!
— Osaakohan tätä äkkinäinen? kysyy poromies.
— Etteköhän osanne. Tuoltahan se talo näkyy. Siitä hetteen kautta ajetaan. Suon vierustaa…
— No kiitoksia paljon nyt… tpruu… se on tuo poro semmoinen… ikävä etten joutanut nyt teidän taloanne tutkimaan! pääsee poromieheltä sanat suustaan ja hän lisää vielä: Minä mielelläni tutustuisin tällaisten savupirttien elämään…
Toinen ei sano mitään, katsoo vain silmiin.