Jo näkyi Hallan ulkoveräjä ja tie yleni valtavalle vaaralle. Yhteisen sopimuksen mukaan kajahti veräjien vaiheilla reipas tuliaishuuto, joka kuin pitkäisen jylinä häipyi kauvas metsään, lumivalkeaan metsään, josta kohoamistaan kohosi sarvipäitä ja punaisia hiippoja.
Eläköön-köön! hurr… heistelee! Perillä ollaan vanhassa porotalossa, poromiesten korpitabernaakkelissa.
Pihan edustalla seisoo satakunta miestä — ne ovat paliskunnan metsäporomiehiä, poroisäntiä, porojätkiä ynnä ryhmä Pesiönkyläläisiä porourheilijoita, Laajan Jaakot, valokuvaaja-Matit ja muut, joukossa helsinkiläinen kotiteollisuusmestarikin. Vastaanotto on koruton, mutta juhlallinen: isäntä, ikinuorteva Hallan punapartaukko, astahtaa esiin väkijoukosta, tervehtää kädestä puristaen tuttavia, ja seuraavassa silmänräpäyksessä tarttuvat pororengit vierasten porohihnoihin tahtoen taluttaa ajokkaat takatanhualle jäkälän ja naavan kimppuun. Mutta samalla kaikki jännittyvät katsomaan ja kuulemaan, kuinka itse ylikomendantti, tikapuilla seisten, täydessä varustuksessa, säyseällä äänellään julistaa poropäivät avatuiksi.
Ministerit eivät paljon puhu, mutta julistus on pätevä.
Nyt se siis vasta praasnikka alkaa!
* * * * *
Hallan iso pirtti täyttyi tuokiossa porojuhlavieraista, joiden lukumäärä nyt nousi noin 150:een henkeen. Kun emäntä ja talon tyttäret oli kätelty, käytiin kursailematta pitkään kahvipöytään. Mutta jotta oikea porojuhlatunnelma heti viriäisi, oli nyt puheasiain prokuraattorin vuoro lausua juhlasananen porotalon isännälle, joka kykeni ottamaan vastaan moisen vierasjoukon kesken kaikkia arkikiireitään.
Pirtin peräpenkiltä hän sen julisti kohti isäntää, joka seisoi keskellä pirtin lattiaa:
Terve Pohjolan isäntä,
Hallan ukko, halliparta!
Terve petrojen kuningas,
Härkäpäiden hallitsija!
Terve vanhin veikkojamme,
Porourhoja pätevin,
Terve tietäjä ikuinen,
Taikuri salon sisässä,
Kuule kerran kunniasi,
Ota vastahan osotus:
Oi sie ukko sen mokoma,
Oi sie metsien molija,
Ah sie erämaan erakko,
Ah sie korpien pyhimys,
Verta vanhan Väinämöisen,
Heimoa Karjalan kapinan!