He ajaa porhaltavat kauvas "Juurikkarannalle", nousevat sieltä kautta kummankin "Kettulan" ajaa helskytellen läpi rämekorven ylös korkealle "Kylänmäelle" ja painuvat kovaa vauhtia "Alajärven" kylää kohti. Mutta sitten ajavat he harhaan lumiselle halkotielle ja poikkeavat huppuroiden ja kaahlaillen alas "Oraviselälle". Järvi on pahasti vesillä, porojen kaviot roiskuttavat hyhmää ja pulkkien pohjat — jäätyvät. Mutta porot vain juoksentelevat, usein rinnatusten ja tuontuostakin intoutuen puskeksimaan toisiaan sulasta rakkaudesta.
— On se tämä porolla-ajo sentään ihanaa!
— On. Eivät aavista helsinkiläiset…
Villejä, apposen asumattomia rantamia ja soreita saarisalmia he ajelevat neljännesmääriä, etsien turhaan hevostietä erämaassa, ja kummalliset, syvät vaot, kuni metsähiiden kynnökset, jäävät jälkiin silmänsiintämiin. Vihdoin lähtevät he umpimähkää pulkkailemaan poikki kannaksen, jonka tuntevat kahden tutun järven väliseksi, ja ajelevat syvässä lumessa läpi huurteisen metsän. Huotari usein kaahlailee, vaan toinen mies ajelee rentonaan, pulkassa istuen. Hän nauttii, nauttii sanomattomasti pitkän kamarityön jälkeen. Samapa se, vaikka ajellaankin vähän eksyksissä — täällä ne hermot paranee ja sydänviat virpoutuu…
Tietysti porot jo ovat alkaneet uupua moisessa kelissä. Mutta he pääsevät mökkiin, johon ovat aikoneetkin, kaapivat pulkkiaan puukoillaan, murkinoivat "Mikkolan" emännän ohrarieskaa ja kokkelimaitoa, hyvittelevät porojaan jäkälillä ja ennenkaikkea — sulattelevat partojaan, joissa riippuu varmaankin parin kilon jäät ja lapinlasihelmet. Puhtain omintunnoin — aivankuin olisivat tärkeätkin asiat toimittaneet — lähtevät he paluumatkalle.
Vie sun seitsemän seppää, kuinka taas ajetaan, kun kovalle tielle päästään! Taivas ja maa vilajaa ja salotaipaleet luiskahtavat nopeasti kuin pitkäisen leimaukset Sinain vuoristossa. Hurjasti ajaa Huotari, nälkämaan ketterin toreadoor, härkätaistelija, joka talvittain taivaltelee porollaan satasen peninkulmaa, mutta eipä jää jälkeen toisenkaan ajajan "Pyrstötähti", vaan tuontuostakin se karkaa takaapäin Huotarin pulkkaan ja kuopii peloittavasti hänen partaansa aivankuin se olisi kuusen naavaa. Karjahteleepa kaveri talojen peltoloilla, kun härkänsä markkinahoijakkaa hälle liiaksi esittelee, mutta oitis ovat väylät taas seposelvät, ja näreviitat järven ulapalla vilisevät ajajien silmissä kuin aidanseipäät. Vihdoin häämöttää kirkon tötterö illan hämyssä ja, pimeyden valtojen laskeutuessa alas yksitotisille erämaisemille, saapuvat urheilijat iloisesti huohottelevine poroineen takaisin kotiveräjille. Vähät siitä että se kuuma kiuvassauna juuri sillä aikaa on — palanut ja kotoisen kylyn nautinto jääpi huomiseen. Se on sentään pääasia että porourheilu jälleen on saatu alulle ja että mäkirinnoissa kelpaa huikaista: "hihhei taas!"
Miten porolla ajetaan?
(Aakkoset.)
Ennenkuin ajoon lähdetään, pidetään ajohihna löysällä vasemmalla puolen poron ruumista. Ajohihnasta kiinnipidetään tiukasti ainoastaan oikealla kädellä. Sääntönä on ettei hihnaa saa koskaan hellittää, muuten poro karkaa ja ajaja jääpi avuttomana tanterelle. Poroajoon lähtijän täytyy olla valmis silmänräpäyksessä heittäytymään pulkkaan, vaikka joutuisikin siihen nurinniskoin. Sillä poro on kuin elohopea, joka ei hevillä odota, jos kerran luulee lähtömerkin saaneensa tai jos näkee muita ajokkaita jo menossa. Kun ajoon juuri lähdetään, heitetään ajohihna voimakkaasti vasemmalta oikealle yli selän, jolloin poro silmänräpäyksessä lähtee liikkeelle, olkoon pulkka tai ahkio miten päin tahansa. (Lapissa kuulutaan hihnaa paikoin hoidettavan eri tavalla kuin meillä — selkävyön vasemmassa puolessa on koukku, jonka varassa hihna juoksee.) Kun tahdotaan pysähtyä kesken rientoa, heitetään hihna päinvastaiseen suuntaan, siis oikealta vasemmalle alas, jolloin poro tavallisesti äkkiä pysähtyy. Poroa ohjataan vain mainitulla yhdellä hihnalla. Voisi luulla että poro loikkii minne tahansa tottelematta ja älyämättä mihin mennä. Se on kuitenkin ajajan vallassa varsinkin vasemmalle käännettäessä, jolloin hihnaa voi kiristää, mutta myös oikeanpuoleiseen suuntaan pyrittäessä sillä tavoin että ajohihnaa voimakkaasti painetaan poron oikeaa kuvetta vasten. Lapin puolessa ovat porot opetetut älyämään pelkkää viittausta kuten karavaanikameelit tropiikkimaissa.
"Juokse porosein!"