— Mistä sinä näin paljon?
Riika naurahti ja tavoitteli karjalaiskieltä:
— Ryssän musikat Ruotshin akoille veroa maksetah. Hospo miilui!
— Yhyy, sanoi Topi ymmärtäväisesti. — Hyväpä se Ämmikki onkin lehmä…
Topi jo oli etehisessä ja kiinnitti lintutaakkaa selkäänsä rinnan yli ristiin kulkevilla nuorilla. Lapset seisoivat ympärillä suut auki.
— Menkäähän penaskat siitä pirttiin, toimitteli Topi siivosti, ylen vakavana kasvoiltaan; — kahtokaa lasista kun pappanne mänöö!
Papaksi hän itseään harvoin nimitteli, nyt miten lie tullut sanoneeksi… ikäänkuin pilalla itseään kohtaan.
Topi tuikkasi kättä Riikalle — ei se aina tapahtunutkaan — ja työntyi pihalle ottaen aluksi sukset olalleen.
Riika myös astahti yli ulkokynnyksen ja näytti huolestuneelta.
Mielihaikeasti hän virkkoi:
— Juotaneenko tuota tämän talven jouluna kahviakaan meijän pöksässä?