Topi hätkähti. Tämä kahvin kohta oli aina ollut arin paikka asioissa. Topi ymmärsi, että kuppi kuumaa oli Riikalle yhtä polttava himo kuin hänellä itsellään venäjänlehtimälli.
— Elähän nyt Riika… voihan nyt hyvin… ja kato perään, jottei lapset tulen kanssa tuherra…
Topi jo mennä lenkkasi alamäkeen lintutaakka selässä. Tyhjän säkin oli hän kietaissut lintujen ympärille. Jysky juoksi häntä kiekkurassa edellä.
Riika silmäili tovin aikaa miehensä jälkeen, huokasi raskaasti ja kiiruhti navettaan.
Mutta mökin pienestä akkunasta katselivat lapset turhaan koettaen kaikki yhtaikaa litistäytyä naamoineen ainoata läpinäkyvää ruutua vasten. Pian hävisi Topi näkyvistä, ja lapset lipuivat toinen toisensa jälkeen alas lattialle. Akkuna jäi yksikseen tuijottamaan lumista korpea kohti.
Onko kukaan ajatellut, miten mökin akkuna noin voi tuijottaa erämaahan neljällä ruudullaan, joista yhdessä paistaa olkitukko, toinen on ristilöity päreillä, kolmannessa kuultaa lehmän virtsarakko ja vasta neljännestä kiiltää haljennut vihertävä lasi, jota kahdelta puolelta kiinnipitelee mustunut, rihmavälinen tinanappi-pari?
Se on kuni erämaisen jumalankuvan särkynyt silmä, joka kärsien katselee avaruuteen…
6
Oli lauvantaipäivän aamu.
Suutari Raappanan mökissä, jossa korpiloukkolaisten oli tapana majailla kirkonkylässä käydessään, satuttiin parastaikaa lukemaan sanomalehteä, kun Topi — heitettyään kantamuksensa etehisen vaarnaan — työntyi sisään ovisuuhun. Suutarin akka siinä, sankalasit nenännipukassa, oli lukemassa, ja muut näkyivät kuuntelevan. Suutari itse istui lestipölkyn ääressä vasara kädessä, mutta ei hänkään tuntunut liioin kaputtelevan. Pitkällä rahilla näkyi istuksivan kolme kirkkomiestä karvalakit päissä, nysät hampaissa, tuontuostakin sylkäistä ruiskahuttaen keskilattialle. Ei yksikään pirtissä-olijoista hievahtanut Topi Romppasen sisäänastuessa, suutari ainoastaan nyykäytti juhlallisesti päätään ja teki äänettömänä tilaa tulijalle siirtämällä vasemmalla kädellään työkaluja syrjemmäs seinustalle. Topi istuutui osoitetulle paikalle, ja häneenkin tarttui kuunteli jäin hartaus aivankuin olisi sattunut kirkkoon kesken saarnaa. Tuntui tosiaan ensimmältä, että tästä piti panna kädet ristiin ja katsoa synnintuntoisesti alas lattiaan, mutta kun ei havainnut muidenkaan siten istuvan, niin ei hänkään, vaan jäi jäykkänä eteensä tuijottamaan. Yhden syljen sylkäistyään höristi Topikin korviaan ja koetti ajatella, kun suutarin akka korkealla äänellä lukea rompotti sanomalehdestä: