— No jo sitä sinäkin Topi elät kuin mykrä metässä! Ei se meijän Kunilla sinulle aviisujaan russakan syötiksi toki tyrkytäkään, vaan rakuteeratakseen.
Topi oli hämillään. Ei hän tietänyt mitä rakuteeraamisella tarkoitettiin eikä iljennyt tiedustaa. Oppinutta väkeä näkyi tulleen tästä suutarin joukosta sitten viime juhannuksen.
— Vaan hyvinpä hänessä, siinä räntissä, tuntuivat rohveteeraavan siitä viimeisestä tuomiosta! uskalsi hän sentään huomauttaa. — Minulla ihan veriä seisottamaan tuppasi, kun tuo Kunilla paasasi.
— Jopahan on oravakoirakin ketun jälillä! nauroi suutarin akka leveästi. — Muistakin tulla kokoukseen!
— Mikä kokous se on? kysyi Topi neuvottomana.
— Vai et sinä sitäkään… Ei ole tainnut kapula kiertää
Korpiloukolle asti? No ka: Sepä se sosial-mokraatti!
— Höö! sanoi Topi tyhmistyneenä.
— Juu! selitti suutarin akka. — Se on kauppias Visuliinin pirtissä tän'iltana kello seitsemän.
— Höö! pani Topi siivokseen. — Papitko sitä pitää vai valtesmanni?
— Eiköss helkkunassa! pärähti suutari. — Ei sinne toki tohi lukkarikaan.