Asiat järjestettiin nyt siten, että Topi ensin hiihti lintutaakkoineen parin neljänneksen päässä sijaitsevaan naapurin mökkiin, Kettuvaaraan, ja hommasi sieltä, jossa oli kaksi aikaihmistä vaimonpuolta, vanhan Kuppari-Kaisan tulemaan Korpiloukkoon avuksi lastenhoitoon siksi aikaa kun Riika viipyy kylillä. Lintutaakan hän jätti naapuriin Riikan itsensä edelleen kuljetettavaksi ja hiihti taas takaisin kotiinsa.
Siten Riika seuraavana aamuna Topin suksilla pääsi irtautumaan Korpiloukosta, samaan aikaan kun Kuppari-Kaisa läksi hiihtämään pyydettyyn toimeen.
Sattuivat suurella suon lakealla vastatuksin molemmat vaimonpuolet. Niistivät nenänsä, pyyhkäisivät peukalonsa hameisiin, jotka kouhottivat käärittyinä kaksinkerroin vyötäryksille, ja vasta sitten tuippasivat kättä toisilleen. Kaisa kupparin käykkä leuka näytti entistä terävämmältä, kun hän sanoa tokaisi:
— Vai sinne raivopäijen kurnaalimeijeriin sitä sinäkin nyt viuhotat? Eh — heh! Sanohan terveisiä raatari Kallelle, että tässä kuppasarviuskossa minä ainakin kuolen! Ja kuppuuttaa tuntuisi sietävän koko nykyinen kirkonkylän väki, jotta liiat veret päästä pakenisi painelemasta. Niin sanoi se Porsröömi-vainaan ruustinnakin, jotta kun hengellinen röyhkeys ristikunnassa milloin tulville paisumaan sattuu, niin semmoisessa virmassa ei muu parannuskeino luota suuren sonnin sarvi ja jumalansanan ruukki niskasuonia hieroskeltaessa. No, no. Alahan lykkiä. Vaan muistakin ottaa kauppiaasta vartti-kiloramma piipussa-palavaista siitä hyvästä kun nyt lähin sikiöitäsi passaamaan. Eh — hee!…
Riika tuskin osasi mitään vastata Kaisalle, joka oli häntä liki kolmeakymmentä vuotta vanhempi. Huusi vain jälkiin:
— Sano Topille, että mullivasikka lahata pitää…
— Hääh? Mikä vasikka?
— Mullikka!
— Nö nö…, mumahti Kaisa ja potkaisi vanhan kansan tyyliin oikean jalan suksella, joka oli lyhyempi, vasemman jalan lylysuksen pitkään luikuun.
Kumpikin mennä lynkki päinvastaiseen suuntaan pitkin Topin edellisenä päivänä aukaisemaa tolaa.