— Eivät taija vielä kaikki sen naalin päälle ymmärtää! arveli muuan loismies.
— Tehän osaatte, toverit? kuului agitaattori sanovan tuttavallisesti käännähtäen raatarin ja suutarin eukon puoleen.
Punainen heltta alkoi kiivaasti heilua, käsi löi tahtia ja kummallinen veisuu rupesi raikumaan pirtissä:
Työn orjat sorron yöstä nouskaa! — — — — Alas lyökää koko vanha maailma! — — — —
Riika tuijotti rusettiin ja höristeli korviaan. Totta tosiaan oli tämä ihmeellistä veisuuta, erilaista kuin kirkossa ja kinkereillä. Oikein oli Topi puhunut…
Ei muuta johtajaa, ei luojaa
Kuin kansa kaikkivaltias!
Riikaa puistatti. Se oli pyörryttävää ja pyhää mitä hän kuuli. "Aivan toistyylistä kuin Nuurperin rippikouluopetus!" hän ajatteli.
Agitaattori jatkoi huutaen kurkun täydeltä ja poljeksien jalkaa ryhdiksi:
Lait pettää, hallitukset sortaa,
Verot köyhälistön verta juo!
Ja köyhän ihmisoikeuskin
Ompi tyhjä lause tuo:
— — — —
"Niin on", jupisi Riika itsekseen, ja hänen arkuutensa hävisi säe säkeeltä, sitä mukaa kuin laulantaa jatkui.