Hän alkoi taas lukea ja toiset kuuntelivat…
Mutta Kuppari-Kaisa, kun oli kahvit keittänyt ja kaikille juottanut ja itsekin särpinyt, virkkoi jälleen varoittavan vakavasti:
— Kyllä minä kaikesta kuulen, jotta ne ovat justiinsa niitä Antti-Ristuksen puheenpärinöitä. Ja maaliman loppu siitä varmasti tulee, jos Suomen akatkin sitä punaista viivaa vetämään puijataan. Sen tietää jokainen ristitty että kuka perkeleelle pikkulillinsä lykkejää, siltä se koko kämmenen koppoaa…
— Aina se tuo meijän muori murisee! sanoi Kettuvaaran Jussi, vaan
Kuppari-Kaisa yhä nuhteli:
— Murisen minkä murisen. Ei tämä nykyinen kansa enää näy sielunsa autuutta huolehtivan. Ei tällä tavalla ennen loppiaisen sapattia mehtämökkilöissä viirattu että vain aviisuja aukoiltiin ja Jumalan järjestystä tuomittiin. Eh-ei. Helvetin veräjiä kohti nyt ollaan menossa oikein ruunun kyijillä! Ja jos vain Porsröömi vainaa eläisi, niin vanhalla testamentilla se teitä päähän iskisi…
— Elähän nyt Kaisa, asetteli Topi. — Paranee ne sullakin tupakit, jahka verenkarvainen vetäisty on!
Muori muljautti silmiään ja käänsi selkänsä:
— Venähen lehtiä ikäni kaiken polttanna oun ja petäjänsekulia pureskellut. On taivahinen, pilven herra, hengen pitimiksi mannan korvessa antanna, kun ainukaisen poikansa ristikuoleman uskonna oun enkä tutkainta vastaan elämässäni potkinna. Enkä minä sikalistein punaleipiä tarvihe enkä rakkiraatarein paperossinpätkiä…
Näin kupparimuori ripitti nuorempiansa ja kaivoi hameensa taskusta mustan mukuraisen piippunsa ruveten ähkien sitä lataamaan häränrakkoisesta kukkarostaan. Vasta kun oli väkisauhut syvälle keuhkoihinsa siemaissut, hän huokasi helpotuksen huokauksen ja tunsi taas mitenkuten sietävänsä noita ruman hengen verkkoihin käpertyneitä tuttavia ja omaisia.
Mutta toiset ne vain yhä palailivat pohtimaan ja jauhamaan synnillistä mielihaavettaan omaisuuksien tasajaosta, yrittelivätpä lisäksi veisaista hyreksiä outoja rallatuksiaan siitä tulipunakantisesta laulukirjasta, jonka Riika oli kokouksesta tuonut. Kuppari-Kaisa parka oli ihan läkähtyä hengellisestä kauhusta…