Köyhälistö valtaasi nouse!
Korpiloukkolaiset toipuivat hämmästyksestään ja alkoivat liketä mökkiä juhlatunnelmissa. Selkänsä takaa maantieltä he tosin kuulivat ilakoivaa naurua, kun joku selitti toisille että: "suutarin akan hamepa siinä heiluu kuivamassa" kun oli muka "akiteerausmatkoilla kastunut", mutta semmoisen pilkan sydänmaalaiset toki helposti sietivät. Tiettiinhän tuo jo hyvin, että puolueet toisiaan hämmästelivät ja härnäilivät.
Suutarin pirtti oli täynnään väkeä. Itse rakutaattori Puntarpää siellä johti laulua, jolla puoluelaiset sielujaan vahvistivat tänä koettelemuksen tärkeänä päivänä. Useimmat jo olivat ehtineet käydä äänestystalolla, mutta uusia tulokkaita saapui vähäväliä kyselläkseen viimeistä kertaa neuvoa johtajalta. Tämä hääräili hikipäin, rusetti vinossa, ja keskeytti tuontuostakin laulamisen.
— Joko, rakkaat toverit, kävitte äänestämässä? ehätti hän tiedustamaan heti kun Riikan ja Topin kynnyksellä havaitsi. Mutta kun kuuli, etteivät kaukalaiset vielä olleet äänestystalolla poikenneet, niin tarjoutui itse heitä saattamaan.
Topi niisti nenänsä juhlasiivoon ja katsahteli altakulmain kunnioituksella kaikkia niitä, jotka jo olivat punaisen viivan vetäisystä onnellisesti suoriutuneet. Pyhimyksiä he hänen mielialassaan olivat ja tiesivät jokainen enemmän salaisuuksia kuin tavallinen sydänmaan moukka tietää. Olivat ikäänkuin läpikäyneet kuoleman portista…
— Ehken te tarvitsette hengen vahvistusta? virkkoi agitaattori syvänkiiluvin silmin ja riehahti lauluun, johon moni joukosta yhtyi. Sitten hän heti purskahti puhumaan siitä samasta kalliista kansan asiasta, ja Topi kuuli korvissaan vielä kerran tutut törähdykset kansan katalista sortajista, herroista, joiden valta nyt oli kukistettava. Mutta Riika näkyi halailevan suutarin Kunillaa, joka rakkaasti supatteli hänelle korvaan…
Pankolla höyrysi iso kahvipannu, joka yhteisillä rovoilla oli kustannettu.
— Ottakee kahvia kaverit ja aatesysterit ja mänkee sitten kansan kaikkivaltiaaseen nimmeen!
Kahvinkeittäjä se näin lausui, kahvinkeittäjä, joka näytti jotenkin herraskaiselta kirkuvan punaisine ihomyötäisine puseroineen, käherrettyine hiuksineen, ja jota moniaat kuulestivat karahteeraavan "rouvaksi", vaikka toiset häntä sanoa töksäyttivät vain Heta Moilaseksi. Eivät kaukalaiset sitä naisihmistä sen paremmin tunteneet, mutta oikea sosialisti se vain olevan kuului — Iisalmen puolesta tänne ilmestynyt.
Topi ja Riika alkoivat ryypiksiä tarjottua kahvia ja saivat korputkin käteensä. Maantiellä kulkuset heläsivät. Akkunan läpi näkyi vaalitalolta jo poispäin ajelevia. Sosialistit alkoivat arvostella: