— Noin ne rikkaat rehkivät. Siinä papit ja patruunat. Kahtokeehan kaverit noita vehkeitä. Vieläköhän karhuntalja tulevana vuonna mollottaa Nuurperin reen perässä?
— Ei mollota! Ja taitaa patruunankin maha näistäpuolin hoiketa, kun olutpullot pois kielletään.
— Kuka se tuo sinilasinen herra on, joka mustalla ruunalla raksuttaa?
— Etkö sinä tunne? Uusi vosmestarihan se on…
— Voi häjyn räikäle! Kuusituhatta markkaa kuuluu vosmestarillekin annettavan siitä, että köyhiltä puun oton kieltää. Vaan vieläköhän tulevana vuonna kiellät, kelmi?
— Verenimijät…
Joku jätkämies pui nyrkkiä maantielle päin ja sylkäisi akkunalle. Sitten pisti sikarin hampaisiinsa ja alkoi soittaa hanuria, hattu takaraivolla.
Topi ja Riika pyyhkeilivät suitansa toiselta kupilta. Agitaattori seisoi vieressä ikäänkuin vahtien:
— Joko te nyt lähdette?
— Jos vielä vähän laulaisia? äänsi Topi arasti pyytäen.