— Mitä minä kaverille laulan? kysyi agitaattori pahastumatta.

— Jos niitä internalleja luikauttaisia? arveli Topi, jonka henkeä oli ruvennut kummallisesti salpaamaan.

Riikaa hieman hävetti Topin puolesta. Se kun hänen mielestään ei koskaan osannut koreita sanoja oikeinpäin lausua.

Agitaattori veti suutansa hymyyn, iski silmää jollekin, joka nurkassa istui ja alkoi jalkaa lattiaan polkien laulaa. Näitä sydänmaan lapsia täytyi toki perille asti paimentaa! Ne pelkäsivät sielunsa pohjalla virkavaltaa ja virkamiesten kostoa. Eivätkö liene salaisesti pelänneet Jumalaakin, vuosisatojen rääkätyt orjaraukat?

Hartaasti kuunteli Topi. Syvästi hän vielä kerran sielussaan punnitsi, mitä hänenkin rauhaansa sopi. Hänen muistissaan vilahti koko tähänasti eletty elämä: pikkupojasta saakka, jolloin hän paitasillaan oli seurannut isävainajaansa metsään ja tahtonut välttämättä nähdä, kuinka isä kiskoi petäjänkuorta puusta ja kuinka äitivainaja sitten oli survonut sitä petäjänkuorta suuressa huhmaressa sekä kuinka siihen sitten oli ripotettu sekaan vain kolmanneksi osaksi jauhoa ja siitä sekoituksesta tehty leipätaikina. Ja petäjänsekaista karvasta rieskaa hän sitten oli syöskennellyt aina kuusitoistavuotiaaseen asti, jolloin, isän ja äidin koviin tauteihin kuoltua, oli lähtenyt tukkisavottaan ja ensi kerran elämässään saanut maistaa selvää leipää. Ja muisti hän sitten kituroimisensa Riikan kanssa ynnä alastoman, aina nälkäisen lapsijoukon — ja suolainen kyynel kihahti hänen silmänurkkaansa. Lisäksi hän muisti, kuinka herrat umpimähkään aina olivat syyttäneet häntä laiskaksi ja saamattomaksi…

Ja pohjaton murhe ja pyhä katkeruus yhdellä haavaa valtasi nyt hänen sielunsa ja laulua kuunnellessaan hän todellakin tunsi vahvistuvansa siihen tekoon, jota varten oli mökistään liikkeelle lähtenyt.

Usko punaisen viivan voimaan taas kasvoi ja kukoisti.

"Maat uudestaan jaetaan! Köyhäin verot poistetaan! Vanhuuden eläkkeet varataan! Virkamiehet, tyhjäntoimittajat, vähennetään! Tuhansien markkojen palkat supistetaan! Ylellisyys herroilta kielletään! Tieto ja valistus levitetään ilmaiseksi! Lapset puetaan ja koulutetaan! Lääkärit pannaan kiertämään ympäri perukoita, niin ihmislääkärit kuin eläintohtoritkin! Jokainen köyhä elää tästä lähtien kättensä töillä omassa kodissaan tarvitsematta milloinkaan työntyä peninkulmain päähän rahapennin hankintaan. Koko elämän muoto paranee!"…

— Joko nyt lähdetään?

— Jo!