Nauratti jo Jooseppia itseäänkin omat häränpyllynsä ja härkätaistelunsa emäpappilan törmän alla, ja saatuaan suksensa hän rivakasti paineli Hanneksen jälessä — Juuso jo mennä huijotti toisen mäen loivaa myötälettä ja jäi vasta siellä rämeen liepeessä vartomaan tovereita päästettyään muristen metsänhoitajan poroineen sivutseen. Siinä se ajaa remusi Räkhalssi, kansanomainen herrasvosmestari, joka ei sentään Mulli-Juuson mieliksi arvannut virkaansa hoitaa — eipäs taaskaan ollut luvannut puupökkelöitä Juuson tarpeisiin valtion metsästä — ei ne herrat köyhälle suvainneet keinottelua, vaan tullappa kirkonkylän koiraturkki porho, niin sille kyllä keksittiin keino, ja Vongankylän pursut suorastaan varastivat ukkoruunun mehtää — eikä koskaan saatu todistajia käräjille, kun köyhempi pelkäsi rikkaampaansa — iänikuisella metsänvarkaudella siellä rajakylissä olivat rikastuneetkin kaikki napatalot, päätteli Mulli-Juuso mielikarvaasti sylkäisten pitkän syljen metsäherran pulkan perään.
Hiiteenkö kaverit olivat jääneet?… Juuso jo ehti panna tupakankin ennenkuin näki kaksi mustaa pilkkua, vaan kun se toinen pilkku tuli aivan lähelle, niin valoiseksi se muuttuikin — vielä kolmannen kerran näet oli kupertunut Ryysyrannan Jooseppi, kun Jänismäessä suksi oli päässyt irti väljentyneestä varpaallisesta.
— Ne on piruja täynnä nuo emäpappilan törmät ja nikamat tänä iltana, selittää Jooseppi puistellen kintaallaan lumettunutta takin selkämystään. — Vai niinköhän tuli otettua napsuja, jotta selvää miestä heiluttaa… Sitä oltiinkin, kuules Juuso, vähän niinkuin tapernaakelin kaikkein pyhimässä… Jooseppi iski silmää Hannekselle, vaan Juuso ei ollut suuresti huvitettu naapurinsa herroissakäynnistä, tirskautti vain hammastensa välitse ja murahti:
— Pyhät naakelit-saakelit!
— Saitko pölkkyjä? kysyi Jooseppi.
— Saitko sinä satalappusia? kivahti vuorostaan Juuso.
— Ei puhuta! sanoi Jooseppi naukuvalla äänellä, mutta Juusosta näytti että Joosepin herroissa käynti oli kokolailla onnistunut ja pieni kateen kimmellys välähti hänen synkeään silmäänsä. Vaan Jooseppi sammutti tuon tulen taitavasti kertomalla toistamiseen, kuinka tuo edellä porhaltava metsäherra taki tahallaan oli ajanut häneen pahki ja — tästä nousee käräjäjuttu.
— Jahka housuni heitän tuolla Maakunnassa, niin saat tulla sinäkin todistajaksi, toimitti Ryysyrannan Jooseppi.
Mutta Mullimäen Juuso kirosi yhä synkemmästi ja vastasi:
— En jukoliste reissua käräjiin sinun hännänhaistajaksesi!