Ja viittatielle taas järjestyi matkue — Jooseppi etunokkaan — Prinsessa kemputellen keskelle —ja Vekku punaista kieltään roikuttaen peränpitäjäksi. Hyvin mentiinkin kolmisen sataa metriä, mutta siihenpäs taas Prinsessa pysähtyi — se ei mitenkään lähtenyt sivu Karihtaniemestä. Se ei ollut milläänkään, vaikka Vekku siveellisessä suuttumuksessaan puri sitä kumpaankin takajalan kinttuun. Mistä ihmeestä sillä, nälällä rääkätyllä elukalla, riitti vastustusvoimaa? Sen suurissa silmissä välkkyi kostea kimmel — itkiköhän orjuuttaan?
— Ei nyt tullut tolokkua! äyväsi Jooseppi hikipäissään Vekun kärhämästä kiihoittuneena ja yhä pahemmin tuskastuen, kun Karihtaniemen vastaotettu koirakin hyökkäsi haukkuen kinttuihin. Jooseppi ei olisi halunnut millään tavoin sekoittaa karihtaniemeläisiä taas tähän juttuun, mutta mikäs auttoi — kunnanlehmä teki tenän. »En lemposoi leväytä sitä sittenkään Karihtaniemen navetassa», päätteli Jooseppi. Jo näkyi tulla humpsuavan Amanta alas avannolle — ei kuulunut Kusti olevan kotona — lapsia kurjissa ketineissä rienteli äitinsä perään, — olihan oikea ihme, kun vierasta lehmää kuljetettiin mökin ohi.
Jooseppi selosti tilanteen. Ei ollut tullut otetuksi Aapeli poikaa mukaan lehmän ajajaksi — hankalaksi kävi yksin kiskoa kantturaa — eikös Amanta mitenkään joutaisi ajajaksi vaikkapa Mullimäkeen asti? Kyllähän palkasta sovittaisiin. Perillä olisi vähän vettäkin väkevämpää — anteeksi ettei eilettäin ollut riittänyt akkaväelle…
Amantan silmät leimahtivat — ähäts, jopas tarvitsee taas Ryysy-Jooseppi varkaaksi haukkumansa akan passuuta — pannaanpa hampaan koloon! Ja Amanta liepsahti takaisin mökilleen ja himphamppua hankkiutui lehmänajajan munteerinkiin, pitkän koivuvitsankin kujasta sieppasi piiskakseen.
Kaksi koiraa nyt asettui airueeksi, Jooseppi kuskasi — kunnanlehmän sorkat panivat marsmars ja Amanta ripsutteli vitsallaan Prinsessan häntäpuolta.
— Hyväpä lehmä taitaa olla? puhelee Amanta lipevästi.
— Kyllähän se on semmoinen luuska että talja orteen joutaisi kiikkumaan, vastaa Jooseppi, jotta ei suinkaan herättäisi Karihtaniemen väen tunnettua kateellisuutta.
— Jos oisi vaihettu piteitä…, lirkuttaa Amanta sieltä Prinsessan hännän takaa.
— Ei niitä saa panna vajeuksiin kunnan syöttiläitä, sanoo Jooseppi jyrkästi.
— Annahhan tupakka! pyytää Amanta käskevästi sieltä lehmän hännän takaa.