— Seis! huutaa vääpeli perässä. — Tarkastetaanpas äijän vene.
»Nyt otti itse elävä pelsepupi!» ajattelee Jooseppi tyrmistyneenä.
— Mitäs täällä veneen keulassa sammalien sisässä on? huutaa vääpeli.
— Ei oo mun venneeni eikä tavarakaan mun ouk! valehtelee Jooseppi kauhussaan.
Vääpeli vetää kolme pulloa pontikkaa sammalien sisästä ja nostaa vasten kirkasta kesäaurinkoa.
Solttujen silmät pälyivät himokkaasti kirkkaisiin pulloihin, mutta vääpeli on tilanteen herra, joka määrää.
— Todistajain läsnäollessa otan minä takavarikkoon nämä äijän viinakset.
— Ei saa ottaa! kieltää Jooseppi. — Sotaherra joutuu semmoisesta pislaakista pirunmoiseen eesvastuuseen. Suomen laki…
— Turpas tukkoon! tiuskasee vääpeli. — Taluttakaa hänet, pojat!
Taas löivät kantapäänsä yhteen savolaiset soltut ja rääkäsivät yhtaikaa: