— Parasta kun tunnustat Kenkkunen kieroutesi, löytyihän se vapriiki…
— Valehtelet! kivahti Jooseppi vaistomaisesti. — Minun kotoani ei löytynyt eikä löydy.
Siitä taas Pirhoselle pirskahti epäilys että jos hyvinkin hylky on viaton. Siivokseen siis sanoi että:
— Rankkitynnyripä löytyi!
— Mistä se löytyi? kysyi Jooseppi jännittyneenä ja urkkien tapahtumia omassa kodissaan.
— Tunkiolta! vastasi poliisi.
— Vieläkö mitä muuta nokkaasi nuuskasit, virkakoira?
Törkeästi kohtelee Kenkkunen virkamiestä, vaan yön aikahan tuo on eikä yhtään todistajaa.
— Enpähän muuta tarvinnutkaan löytää, sanoo poliisi, — on sitä siinäkin todistuskappaletta.
Joosepilta pääsee imelä, räkättävä nauru — niin mukavasti sydänalaa hykäyttää — nytpä hän osaa laskea ettei poliisi pitkälle ole päässyt — ylistetty olkoon Sepaotti ja Pahka-Pekka! Halituli julli hip — —