— Otetaanpa Jooseppi — puitto-tuota…

Jahvella näet oli pikkarainen taskumatti, jota hän salakähmää käsitteli säkkipurjeen suojassa. Jooseppi oli suuressa surussaan tullut hänen taskumatistaan ottaneeksi huikeanlaisen kulauksen hengen vahvistukseksi näin käräjiin mennessä — eipä hän omia viinojaan ollutkaan viljellyt kesäkautena — pois oli jäämässä koko kommerverkki Ryysyrannasta. Saattoi siis hyvällä omallatunnolla yhden ryypyn ottaa, kun toinen hyvästä sydämestään tarjosi siinä viluisessa veneessä.

Mutta toista ei Jooseppi huolinut, vaikka Velli-Jahve kuinka tyrkytti. Alkoi taas tuijottaa synkkänä sinimustaan virtaan… Tuo hänen mielikuvituksensa, mielikuvituksensa, kuinka se pitikään omaa peliään! Tietysti ne hänelle antaisivat linnaa — eihän kihlakunnan tuomari ollut mikään synninpäästäjä pappi. Täytyihän sen herran tuomita lakien ja asetusten mukaan…

Naapuripitäjän rantaan saavuttaessa illan jo pimetessä oli Jooseppi Kenkkunen siinämäärin raskaan mielen rasittama ja rumien aavistusten runtelema, että muut käräjämiehet vaivoin saivat hänet maihin. Rienaaja oli pieksänyt hänet pehmeäksi tulisilla vitsoilla, koko ruumis oli sairas, sielu siipiä vailla…

— Nousehhan Jooseppi, mikäs tässä auttaa. Mennään sakilla helevettiin!

Lemmenahon Luukas se murtunutta miestä näin lohdutti. Sama, joka itse oli manattu käräjiin väärän akan makaamisesta.

Jooseppi mullisteli silmiään, kopeloi eväskonttinsa, huokasi syvään ja tarttui Luukkaan käsivarteen.

Ei hän humalassa ollut — kaukana siitä.

* * * * *

Eipä Ryysyrannan Joosepin mielikuvitus ollut aivan hulluja haaveillut! Juuri täksi syksyksi oli virallista tietä saapunut kihlakunnan tuomareille jostakin ylempää uusia ohjeita, miten tasavallassa tapahtuvia kieltolakirikkomuksia oli käsiteltävä erinäisissä tapauksissa. Tuomarin oli otettava varovaisesti huomioon sellaiset kurjat ensikertalaiset, joiden taloudellinen tila ja perheolot oli todistettu sellaisiksi että köyhä kunta joutuisi elättämään kaikki ne surkeat perheet silläaikaa kun perheenisä oli tuomittu istumaan vankeutta ensikertaisesta salapoltosta. Tuomarille saapunut ohjesääntö sattui sopivasti Rämsänrannan oloihin, jossa kunnan kassa vuonna-vuotuissaan osoitti nollan numeroa.