EPILOOGI
JOOSEPPI KENKKUSEN SEIKKAILUT TAIVAASSA.
(Hänen kuolemanunensa kaatuneen petäjän alla.)
Joosepin ruumis jäi makaamaan kaatuneen petäjän alle, mutta hänen haamunsa, hänen kaksoisminänsä läksi vaellukselle ijankaikkisuutta kohden. Kas tuolla hän jo mennä harppailee tukka suorana pitkin Pahanpuron vartta, kiipeää Pahalle-kalliolle ja kimmahtaa pilven selkään — viime hetkessä Vekku koirakin loikkaa isäntänsä jälkeen ja jää hampaistaan roikkumaan pilven reunasta — pilvi kiitää huimaa vauhtia yli seurakunnan rajan ja nousee Pyhätunturin kohdalta kierukkaa kiertäen suoraan ylös Taivaaseen…
Pyhä Pietari Taivaan portilla pahanpäiväisesti hätkähtää tutkien
Jooseppia kiireestä kantapäähän:
— Hiisikö sinut tänne lennätti?
— Oisi vähän kahenkeskistä assieta sille Ihtelleen! naukuu Jooseppi kansan murteella.
Pyhä Pietari ihan punastui kiiltävää kaljuansa myöten: »onpa tuo äijä jotakuinkin fräkki». Hän rykäsi kaikuvasti:
— Kuka olet?
Mutta Jooseppi tokasi: